Duussilassa on vietetty harvinaisen mukava ja iloluontoinen viikonloppu! Vaikkakin tieto Juicen kuolemasta veti hiljaiseen liikutukseen kesken lauantaipäivän. Muistokappaleeksi laulakaamme yhdessä hieno 3:30.
Kunnon tyttöviikonloppu pitkästä aikaa, kun vieraisille saapui ystävä ihan pääkaupungista saakka. Perjantaina vedettiin korkkarit jalkaan (hei mullon uudet saapakset, rrrauh!) ja sipsuteltiin Motivuksen pikkujouluihin - hyväntuulinen meininki, hyvää ruokaa, drinkkilippuja, tanssiesityksiä (vähän harmitti kun en ole viikkokausiin käynyt siellä tanssitunneilla, olis voinut olla kiva päästä esiintymään), tuttuja naamoja (jotka oli kyllä hassusti vaikea tunnistaa, kun ei ollukaan päällä niitä tavallisia jumppavaatteita vaan juhlahepenet ja meikit!), sen verran hyviä biisejä että päästiin pyörähtämään tanssilattialla. Ja jumalaton kipu jaloissa, kun kaiken sen tinttauksen ja hippaloinnin jälkeen aamuyöllä raahustettiin huomattavasti normaalia jyrkemmältä tuntunutta Kaskenmäkeä ylös. Ihanat saappaat, mutta en ehkä voi käyttää niitä enää ikinä. :D
Lauantain kevyttä krapulointia hoidettiin rauhallisella ylösnousemuksella, kaupunkikiertelyllä ja ennen kaikkea tyttöilyllä. Mukaan liittyi yksi kaveri ja käytiin syömässä (lääh feta-kananpoikapasta), mukaan liittyi toinen kaveri ja käytiin kahvilla (lääh vanilja-sprite-jäätelösooda). Kyllä olikin kivaa - iloisella jälleennäkemismeiningillä tyttöjen kesken! :) Puheenaiheet sivusivat yliopistotouhuja ja itse kunkin graduvääntöjäkin, mutta varsin epäahdistavalla otteella. Rentoutus maximus.
Tyttöilystä sujuva siirtymä heppuiluun: loppuviikonloppu meni vähintään yhtä rennoissa merkeissä (tiedoksenne, että tein graduasioita yhteensä noin tunnin koko viikonloppuna, jos se joskus todella tulee valmiiksi niin otan vastaan kahmalokaupalla aploodeja ja hurraa-huutoja). Heppu sai yllättävän auringonpistosmaisen epäheppukohtauksen ja puoli-omatoimisesti ehdotti että mentäis ulos syömään paitsi mää kyllä maksoin :D (lääh kanatortilla ja lääh kolavaniljapirtelö) ja sunnuntaiostoksille. Viikonloppu sai vielä kaksi pistettä iin päälle, kun mua verrattiin ihanaan Ashleen (mää valla punastusi!) ja kun yks lempityyppi tuolla kertoi että on menny kihloihin. Oi syrämmii! Enkä oikeesti oo mitään mustis, vaikka kuitenkin luulette. :D
Joo mutta. Noin hyvien päivien jälkeen seuraa näköjään väistämättä huonompi päivä. Tänään väsyttää, gradua varten luettavaa aineistoa löytyy aina vain lisää ja lisää, eikö se lopu milloinkaan, en enää osaa erotella mihin kannattaa viitata ja mihin ei, turhautus, turhuus, turtuus. En jaksa mennä syömään, en jaksa mennä balettiin. Kotiin jos jaksaisi jossain vaiheessa lähteä.
Olis jo ens heinäkuu. Elämäni ensimmäinen (ja kenties viimeinen) oikea palkallinen kuukauden pituinen kesäloma, gradu purkissa, jäätelöä tötterössä ja aurinko taivaalla. Sinne asti on nyt vaan painettava.
Kunnon tyttöviikonloppu pitkästä aikaa, kun vieraisille saapui ystävä ihan pääkaupungista saakka. Perjantaina vedettiin korkkarit jalkaan (hei mullon uudet saapakset, rrrauh!) ja sipsuteltiin Motivuksen pikkujouluihin - hyväntuulinen meininki, hyvää ruokaa, drinkkilippuja, tanssiesityksiä (vähän harmitti kun en ole viikkokausiin käynyt siellä tanssitunneilla, olis voinut olla kiva päästä esiintymään), tuttuja naamoja (jotka oli kyllä hassusti vaikea tunnistaa, kun ei ollukaan päällä niitä tavallisia jumppavaatteita vaan juhlahepenet ja meikit!), sen verran hyviä biisejä että päästiin pyörähtämään tanssilattialla. Ja jumalaton kipu jaloissa, kun kaiken sen tinttauksen ja hippaloinnin jälkeen aamuyöllä raahustettiin huomattavasti normaalia jyrkemmältä tuntunutta Kaskenmäkeä ylös. Ihanat saappaat, mutta en ehkä voi käyttää niitä enää ikinä. :D
Lauantain kevyttä krapulointia hoidettiin rauhallisella ylösnousemuksella, kaupunkikiertelyllä ja ennen kaikkea tyttöilyllä. Mukaan liittyi yksi kaveri ja käytiin syömässä (lääh feta-kananpoikapasta), mukaan liittyi toinen kaveri ja käytiin kahvilla (lääh vanilja-sprite-jäätelösooda). Kyllä olikin kivaa - iloisella jälleennäkemismeiningillä tyttöjen kesken! :) Puheenaiheet sivusivat yliopistotouhuja ja itse kunkin graduvääntöjäkin, mutta varsin epäahdistavalla otteella. Rentoutus maximus.
Tyttöilystä sujuva siirtymä heppuiluun: loppuviikonloppu meni vähintään yhtä rennoissa merkeissä (tiedoksenne, että tein graduasioita yhteensä noin tunnin koko viikonloppuna, jos se joskus todella tulee valmiiksi niin otan vastaan kahmalokaupalla aploodeja ja hurraa-huutoja). Heppu sai yllättävän auringonpistosmaisen epäheppukohtauksen ja puoli-omatoimisesti ehdotti että mentäis ulos syömään paitsi mää kyllä maksoin :D (lääh kanatortilla ja lääh kolavaniljapirtelö) ja sunnuntaiostoksille. Viikonloppu sai vielä kaksi pistettä iin päälle, kun mua verrattiin ihanaan Ashleen (mää valla punastusi!) ja kun yks lempityyppi tuolla kertoi että on menny kihloihin. Oi syrämmii! Enkä oikeesti oo mitään mustis, vaikka kuitenkin luulette. :D
Joo mutta. Noin hyvien päivien jälkeen seuraa näköjään väistämättä huonompi päivä. Tänään väsyttää, gradua varten luettavaa aineistoa löytyy aina vain lisää ja lisää, eikö se lopu milloinkaan, en enää osaa erotella mihin kannattaa viitata ja mihin ei, turhautus, turhuus, turtuus. En jaksa mennä syömään, en jaksa mennä balettiin. Kotiin jos jaksaisi jossain vaiheessa lähteä.
Olis jo ens heinäkuu. Elämäni ensimmäinen (ja kenties viimeinen) oikea palkallinen kuukauden pituinen kesäloma, gradu purkissa, jäätelöä tötterössä ja aurinko taivaalla. Sinne asti on nyt vaan painettava.
