Meilloli eilen juhlapäivä! Ja illalla yhdistetty vuosijuhla-pikkujoulu-hipander. Oli kivaa, ja sit oli kans vähemmän kivaa. Kerronpa.

Hippalo 1.
IIltabileiden aluksi siemaistiin kuohuviintä vielä hiukan jännittyneissä ja muodollisemman sorttisissa tunnelmissa - seisoskelin salin reunalla yksin ihmetellen ihmismäärää ja tuttujen vähäisyyttä (kemut vaikuttivat lähinnä neli-viiskymppisten kääntäjien kokoontumisajoilta). Mut sitte! Löytyi ryhmä kivoja tuttuja pari-kolmekymppisiä naamoja, entisiä ja nykyisiä opiskelijoita, joiden joukossa ilta kului kuin siivillä. Parasta oli, kun siinä jutellessa kävi ilmi, että kaikilla oli ollut tullessa ihan sama fiilis, että ei siellä kuitenkaan oo ketään tuttuja, jos nyt pari tuntia jaksais olla ja viimeistään ysiltä kotiin. Toisin kävi. :D

Hippalo 2.
Ruoka oli hyvää, viintä oli riittävästi (tinttan tanttan tallallei) ja loppuillasta vielä siirryttiin narikkana toimineeseen ainejärjestön kahvihuoneeseen juomaan kunnon drinkkejä, eli viinaksii. Mutta en lakkaa hämmästelemästä fiksuuttani: kello kaksitoista, kun vaihtoehtona alkoi olla joko kukkaron tyhjentävä kaatokänni baarissa tai hyvin nukuttu yö heppulassa, ymmärsin valita jälkimmäisen. Siinä vaiheessa, kun keskustelu oli jo hetken pyörinyt kääntäjien palkkavertailussa (töistä ja rahasta puhuminen = hyvät bileet oujea), oli juuri sopiva kohta poistua. Hyvä mää!

Hippalo 3.
Opiskelijoilta tuli niin hyvää palautetta, että voikun hyvä mieli. Ja jo siinä vaiheessa iltaa, kun ei vielä ees oltu kännissä! :D Ne saa kyllä kerätä jonku adressin sen puolesta, että saisin sen viisivuotisen viran sitten kun tää määräys ens vuonna loppuu. Hahahhaa!

Pari tilannetta silti jäi vaivaamaan. Ei pikkujouluja ilman morkkista. ;)

Pöppälö 1.
Illan hehkein ohjelmanumero oli eksoottinen tanssiesitys (rrauh, mitkä kookosbikinit!), jonka jälkeen yleisön naiset kutsuttiin lattialle opettelemaan tahitilaista suloliikehdintää. Mulle sieltä huudeltiin, että Duussi kans mukaan kun sää osaat ja että et sä voi jättää meitä pulaan tuu ny ja että täytyyhän sun mennä jo ihan viran puolesta. No eihän mun täydy helvetin perkele yhtään mitään! Ja shoun jälkeen sitten tullaan tuuppimaan, että ootpa ihan mamo kun et tullu ja lässynlää. Varmaan hyväntahtoisesti joo, mutta koita siinä sitten selittää miten ahdistavia tollaset tilanteet mulle on. Vaikkei se ollut mitään esiintymistä vaan yhteistä hauskanpitoa ja that's it - mutta kun en kykene tommosiin. (Isihän se on mestari aina yllyttämään, että no Duussi laula nyt ja tanssi nyt ja viddu se kyllä tietää etten tykkää sellasesta.) Eikä tarvi siellä nyt ihmetellä, että miten mä sitten teatterissa olin vuoden tanssijana - eri asia. En osaa selittää tätä mitenkään. Muuten kuin että ahdistaa, ja en halua, ja ketään ei voi pakottaa. Ja että mä silti rakastan tanssia, ja esiintyäkin.

Pointti on kai se, että olisin ehkä mielelläni voinut mennäkin siihen mukaan, jos kukaan ei olis koittanut vongata ja suostutella. Ongelmapää, minäkö?

Pöppälö 2.
Siinä iltaseurueessa tuli jutusteltua erityisesti yhden jo valmistumaan ehtineen mimmin kanssa (joka alotti vuoden mun jälkeen ja on nyt töissä käännöstoimistossa, I'm a loser baby), jota olen aina pitänyt mukavana, mutta jonka kanssa ei sen ihmeemmin olla yhteisillä kursseillakaan tutustuttu. No, nyt päästiin ihan puhelinnumeronvaihtotasolle asti ;) sillä ajatuksella, että vois joskus olla kiva irtautua näistä työjudansseista ja käydä vähän jossain iltariennossa. Että seura kuulemma kelpaa, kun suurin osa kamuista on niin pariutuneita ettei niitä oikein saa lähtemään mihinkään. Ja mitä tekee Duussi! Lähtee bileistä kesken kaiken hepun kainaloon. :D Tuli niin hölmö olo, kun kotimatkalla tajusin että eipä taida kannattaa mun odotella että koskaan soitettais ja pyydettäis ulos. :D

Nyt glögiä ja gradua, illemmalla yksien tyyppien kans Lehmään! Muuuu-kavaa lauantaita! :)