Käytiin eilen äitin kanssa katsomassa Elisabeth, minä siis jo toista kertaa tänä syksynä. Ihan yhtä hieno oli kuin viimeksikin! Tosin Tomi Metsäkedon ilmestyessä lavalle vähän repesin. :D

Ikävä kyllä ihan samat asiat häiritsivät kuin viimeksikin, etunenässä laulujen suomennokset, jotka olivat vielä paskemmat kuin muistinkaan. Nyt uudemmalla kuuntelulla hiffasin, mikä niissä niin erityisesti teki pahaa: täytesanojen käyttö. Niin, vain, siis, näin. Surkeeta, surkeeta. Vähän söi eläytymistä, kun kaikkein herkimpien biisien aikana tuli mieleen vain Sarin loilotukset. Tämä on pieni laulu nyt vaiinn, laitan kohta ruokaa siiiss, tai ehkä ensin meikkaan vaiinn.

Elämäntuskaa ja sellasta. :D

Tällä kertaa ärsytyskynnyksen ylitti valitettavasti myös pääroolittaren lavakarismattomuus ja ahvenanmaalaisuudesta johtuvat kieliongelmat, jotka kuuluivat dialogissa tönkkönä replikointina ja biiseissä etenkin loppukahdennuksen puuttumisena (mullevain vs. mullevvain). Sori nyt vaan tää pilkunnussinta, mutta kyllä kokonaisuus tuollaisesta kärsii.

Näistä järkyttävistä epäkohdista :D huolimatta oli ihan siistii. Mut kaikkeist siisteint oli kun bongasin yleisöstä ihanimman Jonnan! Menin ihan faniksi ja hihittelin vaan ja kui se oliki nii ihana. :D Kohtuullisen huippua, että helmikuussa tulee ensi-iltaan musikaali Thorin vasara, jossa Jonna on mukana! Iiih ääk!

Iiih ääk sanon myös tälle huonolaatuiselle videolle! Ihana isotukkainen Lucio Battisti San Remossa vuonna 1969 vielä ihanemmalla biisillä Un'avventura. Tykki svengi! Iiih ääk! Luutso, Luutso!

Innamorato sempre di più
in fondo all'anima per sempre tu
perché non è una promessa, ma è quel che sarà
domani e sempre, sempre vivrà