Joulunjälkeiseen elämään siirrymme kera paholaallisen alaselkäkivun (ei pysty seisomaan suorassa, kumaramummona luokses pompin), aivastelevan ja tukkoisen pään (prkl, hepun nuhatauti taisi tarttua sittenkin), kinkkua ja perunalaatikkoa ja punaviintä ja suklaata täynnä olevan vatsan, levänneen (mutta ei vielä tarpeeksi levänneen) mielen, puhkuintoisen asenteen tulevaa vuotta silmälläpitäen (tää asenne on semmonen kiva joka vaihtelee vuoropäivin sen toisen ääripään kanssa että eimustatuuikinämitään ja määvalmistunsuoraankortistoon ja enperkelevieköönedesteesitägraduavalmiiks).

Olen ollut tänä vuonna pirun kiltti. Todistusaineistolista:

• KoKo-lautasia
• raidalliset villasukat
• Rooma-sarjakuvakirja
• suklaata & suklaata & suklaata
  
• lahjakortti aromaterapiaan (böö ittellenne, stressipeikot!)
• Manboy: Majestic & Magenta Skycode: IIIII (joo nolo, vasta nyt omaksi)
• juhlaglögiä & hehkuviintä & jouluteetä
  
• valko-beige-rusehtava torkkuviltti
• sydänpurnukka & lasipurnukka
  
• itse virkatut puna-musta-tähtiset patalaput & pääkallokuosisia keittiösieniä :D
• persikanvärisiä pyyhkeitä (aion opetella tykkäämään persikanväristä)
  
• kalenteri (ostetaan joka joulu isin kanssa toisillemme samanlaiset)
  
• pyöreänmallinen neljän kynttilän jalka & kynttilöitä
  
• liilahelminen kaulakoru

Ooh! Lahjojen paljous ja ihanuus yllättää joka vuosi! Ensi vuonna ei joulupukki ehkä enää tulekaan, kun serkut ovat tainneet tajuta että pukki onkin yksi oman koulun opettajista. :D Ja jos joku tästä ehti saada sellaisen kuvan, että lahjat olisivat Duussilan joulun kohokohta, niin voin pyytää ottamaan hätiköinnin takaisin. Kyllä tärkeintä taas oli nähdä rakkaita sukulaisia lämpimissä tunnelmissa (vaikka äiti aloittikin aattoaamun puoliunisella itkupotkuraivarikohtauksella keittiössä kun puuro oli kuulemma keitetty ihan väärään aikaan, eikä muuten jäänyt joulun ainoaksi ärhentelyksi), päästä joulusaunan löylyihin ja käydä joulukirkossa hiljentymässä ja laulamassa joululauluja. Ja äppäp, turha luulla että liikaa olisin loikoillut - gradua kirjoittelin junassa mennen tullen. :)

Tänään on aika jättää hyvästit, siunata rakas haudan lepoon. Yksi parhaita sarjoja ikinä, jos ei paras. Miten siitä tulikin niin tärkeä, niistä ihmisistä niin läheisiä. Multsun viimeinen jakso. Nenäliinat esiin.