Jäi tänään(kin, ärrinmurrin) kärkitunti väliin, kun isi kutsui avecikseen kaupungin kulttuurivastaanotolle. Tai jollekki semmoselle. No määhä pynttäytysi pikkujouluisiin vetimiin - pallohelmahametta kinttuun ja kultaraitatoppia ylävartalon ylle - ja saapastelin teatterille. À vrai dire, saappaat oli kyllä kassissa teatterin kulmalle saakka, siellä vasta hämäräperäisenä pimeässä nurkkauksessa vaihdoin tennarit kahdeksan sentin korkoihin. Noku ne sattuu! :D Ja muuten, ihanat saappaat mulla - perjantaista asti on ollut vasemman jalan keskivarvas sellainen tunnottoman puutunut. Pelkään, että halvaannun kokonaan taijotain.
Kyldyyri-illan kohokohta oli Aboa-palkinnon luovuttaminen Metsämarja ja Antti Aittokoskelle, ihan hilpeää lastenelokuvaa ovat tehneet. Salaattibyfeeee oli hyvä, viiniäkin litkaisin lasillisen, ja onnellisena kuuntelin kun käsittääkseni konsalta kotoisin ollut jazz-bändi kaunisäänisine kvartettityttöineen vetäisi lempibiisin All The Things You Are - tuossa pätkässä lauleloi tietysti ihanista ihanin Fitzgeraldin Ella, mutta suosittelen lisäksi vilkaisemaan juutuubin puolelta tämän tupakansavuisen kuuskytlukulaisen Gainsbourg-pianoinnin!
Henkilökohtaisestikin kyldyyri-ilta oli menestys (kissan häntä janiinedespäin). :D Kohteliaisuuksien saaminen häkellyttää aina - etenkin, kun kahdesti saman illan aikana se kehusana on upea. Ensin olin upea ilmestys, sitten mut tunnistettiin balettitunneilta, kun kuulemma tanssin niin upeasti. Hei jotain rajaa ny! Nousee pian hattuun tää kaikki upeus!
Kissan häntä kissan häntä! :D
Ihan upeeta oli myös kevään lukujärjestysten sumpliminen tänään töissä. Koko päivä siihen sotkuun meni, mutta sainpahan aikaiseksi jonkinlaisen rakenteen. Joka kuitenkin huomenna uudemmalla tarkastelulla osoittautuu upeasti mönkään menneeksi ja joudun kasaamaan koko palapelin alusta asti. Tai joku opettajista sanoo, ettei voi tulla opettamaan sillon ja sillon kun mun täytyy hakea lapset koulusta tai kun mullon jumppa tai kun mää en haluu sillä Pendoliinolla kulkea niin voisitko siirtää sen tunnin silleen että tuun vasta seuraavalla junalla. Täytyy myöntää, etten itse silloin aktiivisimpina opiskeluvuosina aina kärsimättömänä uusia lukujärjestyksiä odotellessa tajunnut, miten monimutkainen paletti se on rakentaa.
Graduun en ole tänään ehtinyt koskeakaan. Ja nyt tuli elohiiriki silmään. Kylläpä taas ahistaa, mutta laitetaan lääkkeeksi kauniita sanoja loppuun.
Kyldyyri-illan kohokohta oli Aboa-palkinnon luovuttaminen Metsämarja ja Antti Aittokoskelle, ihan hilpeää lastenelokuvaa ovat tehneet. Salaattibyfeeee oli hyvä, viiniäkin litkaisin lasillisen, ja onnellisena kuuntelin kun käsittääkseni konsalta kotoisin ollut jazz-bändi kaunisäänisine kvartettityttöineen vetäisi lempibiisin All The Things You Are - tuossa pätkässä lauleloi tietysti ihanista ihanin Fitzgeraldin Ella, mutta suosittelen lisäksi vilkaisemaan juutuubin puolelta tämän tupakansavuisen kuuskytlukulaisen Gainsbourg-pianoinnin!
Henkilökohtaisestikin kyldyyri-ilta oli menestys (kissan häntä janiinedespäin). :D Kohteliaisuuksien saaminen häkellyttää aina - etenkin, kun kahdesti saman illan aikana se kehusana on upea. Ensin olin upea ilmestys, sitten mut tunnistettiin balettitunneilta, kun kuulemma tanssin niin upeasti. Hei jotain rajaa ny! Nousee pian hattuun tää kaikki upeus!
Kissan häntä kissan häntä! :D
Ihan upeeta oli myös kevään lukujärjestysten sumpliminen tänään töissä. Koko päivä siihen sotkuun meni, mutta sainpahan aikaiseksi jonkinlaisen rakenteen. Joka kuitenkin huomenna uudemmalla tarkastelulla osoittautuu upeasti mönkään menneeksi ja joudun kasaamaan koko palapelin alusta asti. Tai joku opettajista sanoo, ettei voi tulla opettamaan sillon ja sillon kun mun täytyy hakea lapset koulusta tai kun mullon jumppa tai kun mää en haluu sillä Pendoliinolla kulkea niin voisitko siirtää sen tunnin silleen että tuun vasta seuraavalla junalla. Täytyy myöntää, etten itse silloin aktiivisimpina opiskeluvuosina aina kärsimättömänä uusia lukujärjestyksiä odotellessa tajunnut, miten monimutkainen paletti se on rakentaa.
Graduun en ole tänään ehtinyt koskeakaan. Ja nyt tuli elohiiriki silmään. Kylläpä taas ahistaa, mutta laitetaan lääkkeeksi kauniita sanoja loppuun.
You are the promised kiss of springtime
that makes the lonely winter seem long
you are the breathless hush of evening
that trembles on the brink of a lovely song
You are the angel glow that lights a star
the dearest things I know are what you are
Someday my happy arms will hold you
and someday I'll know that moment divine
when all the things you are are mine
that makes the lonely winter seem long
you are the breathless hush of evening
that trembles on the brink of a lovely song
You are the angel glow that lights a star
the dearest things I know are what you are
Someday my happy arms will hold you
and someday I'll know that moment divine
when all the things you are are mine
