Eli vastauksia ystäväkirjassa esitettyihin kysymyksiin! Aakkosjärjestyksessä mennään, here goes:
Aimo: Kuinka kauan olet baletoinut ja mikä sinut on siihen innostanut?Baletointi jakautuu kahteen jaksoon tähänastisen elämän varrella. Pikkuinen kolme(?)vuotias Duussi tanssi ensin satubalettia, sitten alkeisbalettia ja sitten balettia ihan kovakärkisetkin jalassa - kunnes tuli teini-ikä, itsekriittisen riittämättömyyden tunteet ja ajankäytön pakottama valintatilanne baletin ja musiikkiluokkailun välillä. Valitsin silloin helpommalta tuntuneen ja siksi enemmän onnistumisen tunteita tuoneen musiikin (viulu + kuoro) ja vaihdoin klassisen baletin kurinalaisuuden showjazzin räväkämpään itseilmaisuun, irtoripsiin, keikkoihin ja kisalavoihin. Takaraivoon kuitenkin jäi koko ajaksi kaivelemaan baletin lopettaminen - miksi annoin periksi, musta olis voinut tulla vaikka miten hyvä.. sellasta jossittelua. Muutama vuosi sitten kaverin innostamana palasin baletin maailmaan, ja sillä tiellä aion jatkaa niin kauan kuin polvet ja selkä kestää. :D
Antti: Mitä kivaa Turuus vois tehhä?
Turuus vois vaikka käydä Bleakin keikalla 16.3. ;)
Olen maailman laiskin ruoanlaittaja, joten omista kokkailuista ei nyt puhuta. Ravintolassa tilaan yleensä broileripastan tai -salaatin, vuohenjuusto samassa annoksessa on plussaa. Yliopiston ruokaloissa lemppari on ihana paneroitu soijaleike! Ja isi tekee tosi hyvää maksakastiketta.
Eli vuonna 2014. Kauhukuva: olen työtön, masentunut, yksin ja oikein lihava. Haavekuva: vakituinen tai muuten säännöllisen toimeentulon takaava duuni tekstittäjänä (tai yliopistolla assistenttina toisella 5-vuotiskaudella väikkäriä valmistelemassa), yhteisessä kodissa heppusen kanssa, jaloissa mäyräkoira tai kissa - miksei jälkikasvukin (tai korkeintaan kaksi), jos sellaista sattuu tulemaan.
Viitaten tuohon edelliseen tulevaisuudennäkymään - ei me puhuta tällaisista mitään. Voin vain arvailla, onko toisella yhtään samansuuntaiset ajatukset (yhteisestä) tulevaisuudesta vai tuleeko suhteelle loppu nyt, kun heppu nämä mun haaveet täältä lukee. :D Pisimmälle tulevaisuuteen ulottuva yhteinen suunnitelma on.. ööö, Viikatteen keikka 10.3., eikä sinnekään olla vielä lippuja ostettu. :D
Erityisen kiva vuorokausi ajoittuisi ehdottomasti kesään. Aamulla saisi nousta hepun vierestä aurinkoiseen, lämpimään päivään omia aikojaan ilman herätyskelloa (kuitenkin viimeistään kymmenen maissa). Kävisin päivällä pumpissa ja salaattipäivällisellä isin luona, illemmalla käytäisiin hepun kanssa joenrannassa kävelyllä ja jätskillä (joita molempia se tosielämässä inhoaa, mutta aina saa haaveilla) ja jokilaivassa tuopposilla. Illalla vielä joku hyvä leffa kotisohvalla, minkä jälkeen nukkumaan - ilman että seuraavanakaan aamuna täytyisi herätä kelloon!
Tutua ei ole koskaan ollut. :( Mut ehkä vielä jonain päivänä!
Manni: Onk kivaa ku on noin ihqu?
On! Iha sairaan ihquu! Eiku oikeesti, mullon vähän vaikeeta.
Marianne: Millon raivostuit viimeksi oikein kunnolla ja miksi?
Olen aika huono raivostuja, kun aa) koen yleensä, että olen myös itse jotenkin osasyyllinen tilanteen tolaan ja bee) raivostuessani alan heti itkeä. :D Niin että en nyt edes muista viimeistä raivostumistani. Oon vissiin vähän vässykkä.
No appuu. Valitaanpa vaikka ikilemppari, The Bluetones: Expecting To Fly.
Vahingossa. Muuta en osaa sanoa.
Misa: Mie haluaisin tietää että ootko sie se, keneksi mie sinut ehkä voisin kuvitella :)? Sieltä swappi-maailmasta. Yhdistän etunimen ja kaupungin, mutta Turun kokoisessa kaupungissa se ei ole kamalan paljoa :)
Olen, aina silloin kun muistan olla. :)
Hämmennyksissäni kyllä :D jos ylipäätään huomaan tervehdyksen, kuljen usein aika sokkona. (Sponsori! Uudet silmälasit!)
Monta! En ole tullut laskeneeksi, mutta onhan noita kertynyt.. jotain sadan ja kahdensadan välistä?
Joo tiiän! Oon ollukki siellä! Isin naisystävä asuu siellä kans!
Yep, siellähän nuo omat vastaukseni jo ovatkin.
Antti: Mitä kivaa Turuus vois tehhä?
Turuus vois vaikka käydä Bleakin keikalla 16.3. ;)
Olen maailman laiskin ruoanlaittaja, joten omista kokkailuista ei nyt puhuta. Ravintolassa tilaan yleensä broileripastan tai -salaatin, vuohenjuusto samassa annoksessa on plussaa. Yliopiston ruokaloissa lemppari on ihana paneroitu soijaleike! Ja isi tekee tosi hyvää maksakastiketta.
Eli vuonna 2014. Kauhukuva: olen työtön, masentunut, yksin ja oikein lihava. Haavekuva: vakituinen tai muuten säännöllisen toimeentulon takaava duuni tekstittäjänä (tai yliopistolla assistenttina toisella 5-vuotiskaudella väikkäriä valmistelemassa), yhteisessä kodissa heppusen kanssa, jaloissa mäyräkoira tai kissa - miksei jälkikasvukin (tai korkeintaan kaksi), jos sellaista sattuu tulemaan.
Viitaten tuohon edelliseen tulevaisuudennäkymään - ei me puhuta tällaisista mitään. Voin vain arvailla, onko toisella yhtään samansuuntaiset ajatukset (yhteisestä) tulevaisuudesta vai tuleeko suhteelle loppu nyt, kun heppu nämä mun haaveet täältä lukee. :D Pisimmälle tulevaisuuteen ulottuva yhteinen suunnitelma on.. ööö, Viikatteen keikka 10.3., eikä sinnekään olla vielä lippuja ostettu. :D
Erityisen kiva vuorokausi ajoittuisi ehdottomasti kesään. Aamulla saisi nousta hepun vierestä aurinkoiseen, lämpimään päivään omia aikojaan ilman herätyskelloa (kuitenkin viimeistään kymmenen maissa). Kävisin päivällä pumpissa ja salaattipäivällisellä isin luona, illemmalla käytäisiin hepun kanssa joenrannassa kävelyllä ja jätskillä (joita molempia se tosielämässä inhoaa, mutta aina saa haaveilla) ja jokilaivassa tuopposilla. Illalla vielä joku hyvä leffa kotisohvalla, minkä jälkeen nukkumaan - ilman että seuraavanakaan aamuna täytyisi herätä kelloon!
Tutua ei ole koskaan ollut. :( Mut ehkä vielä jonain päivänä!
Manni: Onk kivaa ku on noin ihqu?
On! Iha sairaan ihquu! Eiku oikeesti, mullon vähän vaikeeta.
Marianne: Millon raivostuit viimeksi oikein kunnolla ja miksi?
Olen aika huono raivostuja, kun aa) koen yleensä, että olen myös itse jotenkin osasyyllinen tilanteen tolaan ja bee) raivostuessani alan heti itkeä. :D Niin että en nyt edes muista viimeistä raivostumistani. Oon vissiin vähän vässykkä.
No appuu. Valitaanpa vaikka ikilemppari, The Bluetones: Expecting To Fly.
Vahingossa. Muuta en osaa sanoa.
Misa: Mie haluaisin tietää että ootko sie se, keneksi mie sinut ehkä voisin kuvitella :)? Sieltä swappi-maailmasta. Yhdistän etunimen ja kaupungin, mutta Turun kokoisessa kaupungissa se ei ole kamalan paljoa :)
Olen, aina silloin kun muistan olla. :)
Hämmennyksissäni kyllä :D jos ylipäätään huomaan tervehdyksen, kuljen usein aika sokkona. (Sponsori! Uudet silmälasit!)
Monta! En ole tullut laskeneeksi, mutta onhan noita kertynyt.. jotain sadan ja kahdensadan välistä?
Joo tiiän! Oon ollukki siellä! Isin naisystävä asuu siellä kans!
Yep, siellähän nuo omat vastaukseni jo ovatkin.