Mua häiritsee, kun yksinkertainen keittiökäyttäytyminen tuntuu edelleenkin olevan akateemisille ihmisille aivan ylivoimaista. Miten vaikeeta on siivota omat jälkensä? Joka ikinen päivä saan pyyhkiä litimärän tiskipöydän kuivaksi ennen kuin voin keittää kaakaoni ja syödä sämpyläni perkele.

Mua häiritsee, kun yliopiston ruokalassa tarjottimet ovat sekaisessa pinossa. Miten vaikeeta on laittaa se oma tarjotin siihen edellisen päälle silleen siististi ja suoraan? Aina saa olla oikomassa niitä pinoja perkele.

Mua häiritsee, kun julkisessa vessassa vessapaperin pää jätetään sinne pyöreän pömpelin sisään. Miten vaikeeta on katkaista se paperi silleen siististi, että pää jää näkyviin seuraavaa vessahätäistä varten? Kaikkein paras tapa monen mielestä tuntuu olevan paperin pään runttaaminen mytyksi siihen katkaisukohtaan. Aika hyvä joo. Ne on varmaan ne samat tyypit joiden mielestä on kauheen kätevää repiä vessapaperisilppua siihen lattialle. Aina saa olla tonkimassa sitä paperia sieltä pömpelin uumenista ja siivoamassa lattioita perkele.

Mua häiritsee, kun pumppisalin levypainotelineet on aina ihan sekamelskassa. Miten vaikeeta on laittaa se tanko siististi suorana sinne telineeseen? Ja miten vaikeeta on laittaa yhden kokoiset painot yhteen tikkuun ja toisen kokoiset toiseen? Se nyt olis tietysti jo liikaa vaadittu, että harmaat ja mustat kiekot olis omissa tikuissaan perkele.

Mua häiritsee, kun yliopistomaailman ihmiset ei osaa otsikoida sähköpostejaan. Miten vaikeeta on aloittaa otsikko isolla kirjaimella? Miten vaikeeta on keksiä viestilleen vähän kuvaavampi otsikko kuin "morotus"? Meidän opiskelijoista pitäis sentään tulla kansainvälisen viestinnän ammattilaisia perkele.

Mua häiritsee, kun monet tekstittäjät ei käytä ruututekstin lopussa pistettä. Haloo! Kielioppi ja yleinen ihmisjärki ohoi! Miten vaikeeta on laittaa se piste sinne perään, kun se ei vie tilaa nimeksikään eikä aikaakaan kuin sekunnin miljardisosan. Ottakaa mut töihin perkele.