Semmosen viestin jätin eilen tonne tiskipöydälle. Altaaseen kokosin pöydiltä lasit, lusikat, kahvipannut ja kipot, ja tahallani jätin siivoamatta altaan pohjalle kerääntyneet ruoanjämätkin.

Äsken sitten tiskasin tuon kaiken.

MITEN VAIKEETA VOI OLLA?

Yritän tässä rauhoittua kaakaon ja sämpylän kanssa. Päivän kuulokemusa sen sijaan ei varsinaisesti rauhoita - soittimessa Musen Origin of symmetry. Jos vain yhden bändin maailmassa saisin nimetä lempibändikseni, Muse voittaisi tittelikilpailun ylivoimaisesti. Kuten olen ennenkin sanonut - Muse on niin hyvä, ettei sitä aina pysty edes kuuntelemaan. Liian suurta ja tärkeää ja syvälle lävistävää.

Enkä pääse yli siitä asiaintilasta, että nokkamies Matthew Bellamy on mua vain kolme vuotta vanhempi. Tarkoittaa, että Symmetryn ilmestyessä oli vasta 23-vuotias. Ja rakkaimman Absolutionin aikaan saman ikäinen kuin minä nyt. Huimaa.

Päivän biisit päivän levyltä: peräkkäiset helmiraidat Hyper music ja Plug in baby. Easy listening, sitä helpompaa Musea.