No kuinkas muutenkaan kuin että jäi jumppa väliin.

AAAAAARGH

Vaan kas - syynä ei ollutkaan vihlova alaselkä, vaan se yhtäkkinen pahoinvointikylmähikikohtaus, joka iski puoli tuntia ennen jumppaa äitin kanssa UFFia kierrellessä. Yhdistetty stressi- ja kuukautisvatsa on kuulkaa kipeä kun sille päälle sattuu. Kotiin päästyä vielä iski semmonen maahan lyyhistävä kouristelu joka, myönnettäköön, oli kyllä kivempi kokea kotona kuin jumppasalissa.

Jos sit vaikka huomenna sinne jumppaan? JOOKO?

Jumppailtapäivän sijaan tuli siis vietettyä äiti-tytär-iltapäivä. Ja arvatkaa mitä hei: me tehtiin gradua! :D Note to self: pattitilanteessa puhu asiat auki ääneen. Teki nimittäin yllättävän hyvää purkaa pääkopasta ulos ne muutamat solmut - löytyi yhtäkkiä ihan järkevä selkeys ja johtolanka koko hommaan. Hoplaa!

Äiti sanoi että mulla on ihanat kurvit. Hah, mää melkein loukkaannuin. Voi tyhmyyden päivää! Koskahan sitä oppis ihan oikeasti tykkäämään tästä omasta vartalostaan, niin ettei tarttis tuhlata aikaa haaveilemalla olevansa sellanen hoikka poikamallinen pötkylä (jollaiseksi on vähän vaikea tulla, kun nyt sattuu olemaan noi lantioluut tossa). Menee kaunein nuoruus ihan hukkaan, kun tällaista suree. Ja pölöyden huippu tässä on tietysti se, että jollakulla toisella pitäisin samanlaista kroppaa varmasti ihan kauniina.  Eikö ole naisen typeryydellä mitään rajaa?