Yksi maailman paras leffa. Wayne's world, Wayne's world, party time, excellent! Hurja nostalgiamatka vuoteen 1992, kun Anna Mannisen kanssa pikkulikkoina hurahdettiin Waynen ja Garthin touhuihin. Hi, I'm in Delaware. Mitä lie kertoo älykkyystasosta tuolloin ja nykyään, kun aina vaan naurattaa (tosin silloin kymmenen vanhana ei tainnu ihan kaikki läpät auetakaan). Asphinctersayswhat? On muuten ainoa elokuva, jonka omistan aitona ostettuna veehooässänä. :D Pardon me, do you have any Grey Poupon?

Kolme liikunnallista harjoitehetkeä. Perjantaina showlatino (ostoslistalla lattarikorkkarit, me tytötpä pistetään shou pystyyn), lauantaina pace (en ymmärrä miksi jotkut huitoo aerobisilla pisteillä hysteeristä vauhtia epätahtiin musiikin kanssa, kun tempo on jo valmiiksi nopea - typerän hosumisen näköistä ja liikkeet jäävät väistämättä vajaiksi), sunnuntaina kisatreenit (otettiin videolle ja näytti yllättävän hyvältä).

Aika vähän gradua.

Yksi täyden kympin ravintolaillallinen. Margaritaa (note to self: älä juo tequilaa lähes tyhjään vatsaan), maniokkisipsejä, punaista ja valkoista viiniä, härjänpihviä ja broilerisalaattia, espressojätskiä ja kahvia. Sopivasti kädestä pitelyä ja hihittelyä. Parasta.

Kuusi baaria - pitkästä aikaa kierros oikein pidemmän kaavan mukaan! Hauskaa seuraa ja hyviä drinkkejä, mitäpä muuta voisi iltariennolta toivoakaan.

Kakskytkuus vuotta ikää hepulla (minkä kunniaksi kaksi edellistä kohtaa). Mullakin pian saman verran, huhhuh aika vanha.

Yksi hieno vanhanaikainen kokakola-lasi. Kiitos lahjoituksesta (kröhhöm) nimeltämainitsemattomalle baarille.

Yksi uudelleen löydetty vanha lempilevy. Feeder on parasta juuri nyt (siis tietysti heti Olan ja The Arkin jälkeen). Huristaa ja hyristää.