Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
Osmo A. Wiio

En tiedä johtuuko ongelmani siitä, että olen hyvää vauhtia valmistumassa kansainvälisen viestinnän ammattilaiseksi ja siten kenties kiinnitän enemmän huomiota tiettyihin kommunikaatiotilanteisiin, vai siitä, että luonteeseeni kuuluu olennaisena osana loputon vatvominen ja murehtiminen. Ongelma nyt kuitenkin on se, että saatan jäädä pohtimaan menneitä vuorovaikutustilanteita ja niissä kohdattuja hankaluuksia vielä kuukausienkin päästä. Että miten se nyt silleen sanoi, miten mä vastasin niin huolimattomasti, miksei me ymmärretty toisiamme.

Ongelman valaisemiseksi kaksi esimerkkiä, joissa molemmissa lopputuloksena on se, että kysyvä osapuoli päätyy pitämään vastaavaa osapuolta idioottina, vaikka kommunikaatio menee täyttä vauhtia metsään jo siinä kysymyksen kohdalla.

Esimerkki 1. Uusien työntekijöiden perehdytyskoulutustilaisuus lokakuussa 2006. Puhujana yliopiston viestintäpäällikkö, yleisönä ympäri yliopistoa työskenteleviä henkilökunnan jäseniä.

• Kuinkas moni teistä on Turun yliopiston omia kasvatteja?
• (Suurin osa yleisöstä viittaa.)
• No mitenkäs sitten teidän työpaikat täällä, kuinkas moni työskentelee tiedekunnissa?
• (Vain muutama viittaa.)
• Missä te muut sitten muka työskentelette, ettehän te kaikki erillislaitosten porukkaa voi olla?
  

BÖÖÖÖÖP, väärin meni. Jos multa kysytään, työskentelenkö tiedekunnassa, vastaan että en, vaan oppiaineessa. Puhuja siis näki vaihtoehtoparina tiedekunnat ja erillislaitokset, suurin osa yleisöstä mitä ilmeisimmin tiedekunnat ja niiden sisäiset laitokset/oppiaineet. Ja pieleen mentiin.

Esimerkki 2. Perjantain ja lauantain välinen yö Turun keskustassa, väki lähdössä baarista vähitellen kohti kotia. Keskustelun osapuolina Duussi ja tutuntuttu hemmo. Lisävärinä tilanteessa ranskan kieli ja alkoholi.

• T'es rousse ou quoi?
• (Duussi katsoo äimän käkenä: miten niin punapää? Eikstoi näe että nää on vaaleat? Onkstää joku kompa?)
• T'as compris? T'es rousse?
• (Duussi katsoo äimän käkenä: jaa tarkottaakohan toi rousse sit slangilla jotain muuta? Tai ehkä se vaan puhuu huonosti ja tarkottikin russe? Miks se kysyis oonko mä venäläinen?) 
• On m'a dit que tu parlais français mais tu comprends rien quoi?
  

BÖÖÖÖÖP, väärin meni taas. Totta munassa mä sitä ranskaa osaan (vaikkakin puhun aika huonosti), mutta ihan samalla tavalla jäisin kyllä äimän käeksi ihmettelemään vaikka sama kysymys esitettäis suomeksi. Quoi vaan ittelles.

Tollaset tilanteet ärsyttää ihan todella maailman eniten. Wiion laki sivaltaa.