Aika harva asia tässä elämässä on oikeasti ongelma, ellei siitä itse omassa päässään sellaista tee. Valaistuin, kun tämän tajusin tossa hetki sitten.

:D

PMS:n, harmaan taivaan, toisiaan ruokkivien duuni- ja gradustressin, ison osan palkasta nielaisseen laskuvuoren, ilmastonmuutosdokumentin herättelemän maailmantuskan, viimeöisen hankalan unen ja eilisen Irtiottoja-jakson yhteisvaikutus mielialaan ei ole varsinaisesti kiva. Epämääräinen kurja turha olo enkä jaksais lähteä lounaalle tai edes syödä muuta kuin ehkä jäätelöä ja sipsejä ja haluaisin vaan kotiin nukkumaan ja vähän paijausta päähän.

Taitaa vähän sotia tota valaistumistani vastaan. Ja sitä, että jokainen päivä on lahja, josta kuuluu nauttia koko sydämen täydeltä. Mutta mun maailmassa pirteä tekohymy on pahempi kuin pieni väsymurjotus silloin tällöin.