Olipa mahtava kisareissuviikonloppu! Vaikka ei kyllä voitettu. :D Kahden karsinnan kautta päästiin ensin 25 parhaan joukkoon ja vielä semifinaaliin 13 parhaan joukkoon, johon tie sitten katkesi. Mutta aivan oikeat kuusi joukkuetta pääsivät lopulta finaaliin - ja aivan oikea joukkue voitti. Tampereen konservatorion mustanpuhuva Lost (musiikkina isolla volyymillä erityisen hiano Bittersweet) oli niin hillittömän upea, että kaikilla kolmella katsomiskerralla meni kylmät väreet. Onnea Tampere!
Tarkka-aivoisimmat saattoivatkin tuosta jo päätellä, että taso meidän sarjassa oli aika kova. Mukana oli useampiakin ammattilaisia (tai -maisia), tulevia ammattilaisia (kuten juuri nuo voitokkaat opiskelijat) ja muuten vaan selvästi pitkään samalla joukkueella esiintyneitä - siihen nähden voidaan siis olla oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Meidän esitys oli niin erityyppinen kuin muiden; luultavasti tuomarit olisivat kaivanneet enemmän teknisen osaamisen esittelyä, jalannostelua ja isoja hyppyjä ja piruetteja, me kun lähdettiin nimenomaan show-asenteella.
Muita finaaliin yltäneitä suosikkeja olivat Oulun mohikaanit ja Kylien parhaaseen biisiin kadehdittavan ihanan koreografian tanssinut turkoosi joukkue. Ja tietysti Jorma! :D
Silmät polttelee pakkelin ja irtoripsien jäljiltä, sääret on täynnä pieniä haavoja (jep, nuo mustat nyörit ommeltiin kiinni verkkosukkahousuihin) ja univelka tuntuu kropassa. Mutta ei haittaa! Oli niin hiton siistiä! Hyvä tsemppimeininki kilpailijoiden kesken lavan takana, huutonauru-ulvontakohtaukset tyttöjen kanssa, hysteerisen viuhdonnan näköiselle discotanssille hihittely, kaikki jännitys ja kannustus ja tanssifiilinki - ja naisten soolo-showtanssisarjassa SM-kultaa voittanut meidän ihana Katrin-ope. Mielettömän kaunis, intensiivinen veto, hyvä kun ei itku päässyt katsoessa!
Iso kiitos vielä kaikille paikan päälle kannustamaan tulleille murusille - Liisa & Dan, Saara & Antti, Laurelin & Leo & Hanna Kristiina, Anna & Saara. Oli ihana nähdä! :)
Kisarutistuksen jälkeinen tyhjä olo ei juuri helpota siitä tiedosta, että nyt ei ole enää mitään tekosyytä olla tekemättä gradua. Paitsi se, että just nyt haluan vain tanssia tanssia tanssia, että kehittyisin jonain päivänä oikeasti hyväksi.. :)
Tarkka-aivoisimmat saattoivatkin tuosta jo päätellä, että taso meidän sarjassa oli aika kova. Mukana oli useampiakin ammattilaisia (tai -maisia), tulevia ammattilaisia (kuten juuri nuo voitokkaat opiskelijat) ja muuten vaan selvästi pitkään samalla joukkueella esiintyneitä - siihen nähden voidaan siis olla oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Meidän esitys oli niin erityyppinen kuin muiden; luultavasti tuomarit olisivat kaivanneet enemmän teknisen osaamisen esittelyä, jalannostelua ja isoja hyppyjä ja piruetteja, me kun lähdettiin nimenomaan show-asenteella.
Muita finaaliin yltäneitä suosikkeja olivat Oulun mohikaanit ja Kylien parhaaseen biisiin kadehdittavan ihanan koreografian tanssinut turkoosi joukkue. Ja tietysti Jorma! :D
Silmät polttelee pakkelin ja irtoripsien jäljiltä, sääret on täynnä pieniä haavoja (jep, nuo mustat nyörit ommeltiin kiinni verkkosukkahousuihin) ja univelka tuntuu kropassa. Mutta ei haittaa! Oli niin hiton siistiä! Hyvä tsemppimeininki kilpailijoiden kesken lavan takana, huutonauru-ulvontakohtaukset tyttöjen kanssa, hysteerisen viuhdonnan näköiselle discotanssille hihittely, kaikki jännitys ja kannustus ja tanssifiilinki - ja naisten soolo-showtanssisarjassa SM-kultaa voittanut meidän ihana Katrin-ope. Mielettömän kaunis, intensiivinen veto, hyvä kun ei itku päässyt katsoessa!
Iso kiitos vielä kaikille paikan päälle kannustamaan tulleille murusille - Liisa & Dan, Saara & Antti, Laurelin & Leo & Hanna Kristiina, Anna & Saara. Oli ihana nähdä! :)
Kisarutistuksen jälkeinen tyhjä olo ei juuri helpota siitä tiedosta, että nyt ei ole enää mitään tekosyytä olla tekemättä gradua. Paitsi se, että just nyt haluan vain tanssia tanssia tanssia, että kehittyisin jonain päivänä oikeasti hyväksi.. :)
