Huomenta! Tänään on ensimmäinen päivä naismuistiin, kun kalenteri näyttää tyhjää. Ei merkinnän merkintää. Luoja! Luksusta! Ohjelmassa oleilua ja möllötystä! Ja eilen vuokraamani leffan katsomista. Ja tietysti graduilua - mutta perjantaina töistä lähtiessä proffa sanoi, etten saa viikonloppuna tehdä gradua kuin enintään kolme tuntia päivässä. Pomon luvalla siis laiskimus-sunnuntai! :D
Eilen käytiin hepun kanssa kodintekniikkaostoksilla. Heppu hankki itselleen uuden hianon ison telkkarin, ja minä sain vaihdossa sen vanhan! :) Sopivaan tyttöystävähintaan tietenkin. Tuommonen Thomsonin 26-tuumainen littanainen LCD. Ihan pieni harppaus ikivanhasta pikkuruisesta matkatelkkaristani. :D Takuutakin on jäljellä vielä vuoden verran. Uuden jättiruudun myötä tulee järkeväksi hankkia syksyksi digiboksikin, tuohon vanhaan kirppuun moinen lisäosa olis tuntunut lähinnä naurettavalta.. :D
Iltapäivällä piipahdin Mahdollisuuksien torilla syömässä sambuuseja, ihailemassa monikulttuuriteltan väen kauniita hymyjä ja kullanhohtoisia pukuja sekä kuuntelemassa kantaaottavaa Savukeidas-runoutta ja shamanistisesti svengaavaa Tervakello-orkesteria. Helsingissähän on sopivasti tänä viikonloppuna Maailma kylässä -festivaali, jonka tämänvuotisesta esiintyjäkaartista kiinnostaisi erityisesti potkiva ja keinuva Ska Cubano - menkäähän pääkaupunkilaiset tänään Kaisaniemeen joraamaan! :)
Ja niin! Se eilisillan Chydenius-konsertti oli kerrassaan hieno. Herra säveltäjä itse kertoi pianon takaa lyhyitä tarinoita biiseistään, ja näyttelijät lauloivat soolona, duoina ja ryhminä sekä itse valitsemiaan että säveltäjän heille ehdottamia kappaleita laajasta tuotannosta. Ja ihme tapahtui: Duussi ei itkenyt ääneen! :D Kyynelkanavia kyllä kutiteltiin pitkin konserttia, mutta kyytiä saivat myös nauruhermot. Ja kylmät väreet nyt meni suunnilleen kaikissa 26 biisissä. :D Kyllä runous on poikaa! Isi tiivisti tuntemukset heti keikan jälkeen - tässä on niin äärettömän paljon varaa kasvaa ihmisenä.
Konserttiin mahtui liuta itselleni uusia upeita lauluja, mutta toki myös monta vanhaa tuttua hienoa. Aaro Hellaakosken Ilta, P. Mustapään Laulu, Marja-Leena Mikkolan Jäähyväiset - ja tietysti Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan. Itkuis pillityis. :) Illan huipensi viimeisenä lavalle noussut yllätysesiintyjä, nuori näyttelijätär Maria Pere, jonka tulkinta tutusta kertomuksesta tytöstä ja tanssivasta karhusta taisi saada kyyneliin myös laulajan itsensä. Huh.
Vaan nyt on aika aamiaisen ja Little Miss Sunshinen! Sunnuntaita! :)
Eilen käytiin hepun kanssa kodintekniikkaostoksilla. Heppu hankki itselleen uuden hianon ison telkkarin, ja minä sain vaihdossa sen vanhan! :) Sopivaan tyttöystävähintaan tietenkin. Tuommonen Thomsonin 26-tuumainen littanainen LCD. Ihan pieni harppaus ikivanhasta pikkuruisesta matkatelkkaristani. :D Takuutakin on jäljellä vielä vuoden verran. Uuden jättiruudun myötä tulee järkeväksi hankkia syksyksi digiboksikin, tuohon vanhaan kirppuun moinen lisäosa olis tuntunut lähinnä naurettavalta.. :D
Iltapäivällä piipahdin Mahdollisuuksien torilla syömässä sambuuseja, ihailemassa monikulttuuriteltan väen kauniita hymyjä ja kullanhohtoisia pukuja sekä kuuntelemassa kantaaottavaa Savukeidas-runoutta ja shamanistisesti svengaavaa Tervakello-orkesteria. Helsingissähän on sopivasti tänä viikonloppuna Maailma kylässä -festivaali, jonka tämänvuotisesta esiintyjäkaartista kiinnostaisi erityisesti potkiva ja keinuva Ska Cubano - menkäähän pääkaupunkilaiset tänään Kaisaniemeen joraamaan! :)
Ja niin! Se eilisillan Chydenius-konsertti oli kerrassaan hieno. Herra säveltäjä itse kertoi pianon takaa lyhyitä tarinoita biiseistään, ja näyttelijät lauloivat soolona, duoina ja ryhminä sekä itse valitsemiaan että säveltäjän heille ehdottamia kappaleita laajasta tuotannosta. Ja ihme tapahtui: Duussi ei itkenyt ääneen! :D Kyynelkanavia kyllä kutiteltiin pitkin konserttia, mutta kyytiä saivat myös nauruhermot. Ja kylmät väreet nyt meni suunnilleen kaikissa 26 biisissä. :D Kyllä runous on poikaa! Isi tiivisti tuntemukset heti keikan jälkeen - tässä on niin äärettömän paljon varaa kasvaa ihmisenä.
Konserttiin mahtui liuta itselleni uusia upeita lauluja, mutta toki myös monta vanhaa tuttua hienoa. Aaro Hellaakosken Ilta, P. Mustapään Laulu, Marja-Leena Mikkolan Jäähyväiset - ja tietysti Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan. Itkuis pillityis. :) Illan huipensi viimeisenä lavalle noussut yllätysesiintyjä, nuori näyttelijätär Maria Pere, jonka tulkinta tutusta kertomuksesta tytöstä ja tanssivasta karhusta taisi saada kyyneliin myös laulajan itsensä. Huh.
Vaan nyt on aika aamiaisen ja Little Miss Sunshinen! Sunnuntaita! :)
