Käytiin äsken pomon kanssa pieni rauhallinen keskustelu tulevaisuudesta. Monsieur le professeur huokaili, miten vaikeassa tilanteessa hän on kahden hyvän hakijan välissä. Valinta täytyy kuitenkin tehdä tämänhetkisen tilanteen perusteella, ja tämänhetkinen tilannehan on se, että toisella hakijalla on jo väikkäri käynnissä ja mulla vielä gradu tuloillaan. Yliopistobyrokratia nyt vaan menee niin. Siinä ei paljoa paina työyhteisön kiitokset hyvin sujuneesta vuodesta ja työstään niin kovin tykänneen minun lupaus siitä, että gradun jälkeen ryhtyisin ihan mielelläni jatkotutkimuspuuhiin.

Aika selvä peli siis. Gradu pakettiin ja töitä hakemaan. Vaikka pomon mukaan onkin ihan turha täältä Turusta mitään duunia koittaa löytää, kannattais kyllä muuttaa Helsinkiin.

Just nyt en ole ihan varma, miten tulen pärjäämään. The hardest thing in this world is to live in it.

Taidan mennä syömään vähän lihapullia.

PS. Enitenhän tässä nyt sapettaa se, kun joutuu pettymään itseensä. Ihan oma vika tuo viran missaaminen. Jos olisin ollut ahkera enkä kuluttanut aikaani stressaamiseen, taivasteluun, stressaamiseen, tanssimiseen ja stressaamiseen, gradu olisi ollut valmis jo aikapäiviä sitten ja jatkotutkimussuunnitelma samaa vauhtia, jolloin olisin ollut vähintään samalla lähtöviivalla toisen hakijan kanssa. Mut ei. Täytyy vissiin mennä johonkin ahkeruusleirille harjoittelemaan.