Syksyn tanssitunnit ovat käynnissä täydellä höngällä. Studiolla kuluu kuutena iltana viikossa vähintään kaksi tuntia illassa, ja aulan säkkituolit houkuttelevat loikomaan naistenlehtien ja tuttujen kanssa. Toisin sanoen, vihdoinkin sellainen tanssistudio, josta olen aina haaveillut - että siellä tekee mieli viettää aikaa treenien ulkopuolellakin. Jessi on tehnyt upean työn paikan laittamisessa ja sen ilmapiirin luomisessa, ei voi kyllin kehua ja kiittää!

Ai että mitenkö siellä sitten saa kulumaan niin paljon aikaa? No kun käyn showlatinossa ja baletissa ja venyttelyssä ja bodyfusionissa ja kahdessa eri showjazzissa ja tanssin tekniikassa ja funkyjamissa ja balletonessa ja showtanssi & teatteri-ilmaisussa ja hiphopissa ja pro-treeneissä. Tekee kuulkaa hyvää niin kropalle kuin mielellekin.

Aivan erityisen hyvää tulevat tekemään nuo show&teatteri -tunnit. Eilen illalla havahduin siihen, miten kelasin mielessäni saman illan tunnin tapahtumia.. että miten mä nyt niinkin sanoin, vähän noloo, oliks pakko tehdä sekin harjoitus niin. Siis häh! Näköjään heti kun avaa itseään enemmän, antaa itsestään enemmän ulos, iskee tuollainen ihme kritiikkivaihde. Ja ainoa tapa opetella siitä eroon taitaa olla juuri se, että harjoittelee tuota improilua ja itsensä spontaanisti irti päästämistä.

Ihan hassua. Ei mulla yleensä tanssituntien jälkeen tuollaista oloa ole; vaikka yksi tanssiharrastuksen pointeista mulle onkin juuri tuo heittäytyminen ja itsensä avaaminen, tanssin sanaton itseilmaisu on jotenkin ihan omanlaistaan. Tokihan tavallisiakin tanssitunteja tulee noin kehittymismielessä pohdittua joskus vielä jälkeenkinpäin, muttei ollenkaan tuolleen samalla tavalla, että olinpa nolo kylläpä hävettää. Luulis nyt, että näyttelijäisältä olis periytynyt joku geeni - ja hitto soikoon, olenhan mä ihan oikean teatterin lavalla heilunut vuoden verran tanssimassa ja mulla oli jopa repliikki! :D Tuo improilu vaan tuntuu jotenkin niin.. liian paljaalta. Ei auta kuin treenata.

Merkinnän taustamusiikkina ja otsikon innoittajana DJ Tonka. Tuo biisi ja muut samantyyppiset kevyet houset oli tosi in joskus vuosituhannen vaihteessa, parasta tanssilattiamusaa niihin aikoihin. Oh the nostalgy, vähän eri meiningit nykyään. :)

Niinku nyt vaikka Muse-meiningit. Kiitos Tiian ja faniennakkomyynnin, ostin tänä aamuna kaksi pilettiä. Postikusti, poljethan oikein nopeasti ja tuot Duussille kirjeen Lippupalvelusta! Tasan kahden kuukauden päästä uaaaaaahhhHHHH! Näkyy kentäl! Paitsi voi kyl olla että pyärryn!