Nyt sinun olisi aika huomata valttikortit, jotka ovat käsissäsi. Usko itseesi!

Viikon työhoroskoopin kannustavat sanat mielessäni marssin tänään elämäni ensimmäiseen oman alan työhaastatteluun. Ne taannoin tekemäni testikäännökset menivät siis sen verran hyvin, että kutsu kävi visiitille tuohon sopivasti Turussa majaansa pitävään suuren kansainvälisen lafkan Suomen-toimistoon. Toimisto sijaitsee yhdessä kaupungin kauneimmista vanhoista taloista, kyllä siellä kelpaisi kiivetä aamuisin duuniin hulppeassa porraskäytävässä.

Haastatteluhetkellä tuntui sujuvan ihan mukavasti, mutta nyt jälkeenpäin tulee tietysti mieleen miljoona asiaa.. olisin voinut vastata moneen kysymykseen niin paljon fiksummin. Mutta ei auta moisia jäädä murehtimaan - ja parempi kai sentään olla tilanteessa läsnä rehellisesti omana itsenään kuin vastata niin kuin kuvittelee työnantajan haluavan, sellainen laskelmointi menee yleensä kuitenkin pieleen. All in all, tultiin haastattelijoiden kanssa mukavasti juttuun, sain perusteltua vastaukseni jotakuinkin pätevästi, ja eksyttiin varsinaisen asian lisäksi höpöttämään paljon muutakin. Tanssitaustastakin löytyi hyötyä kurinalaisuus-vertauksen verran, ja viimeistään tuon edellisen duunipestin aikana oppimani "tuhat rautaa tulessa ja kaikki langat käsissä" -tyyppiset organisointitaidot olisivat paikallaan nytkin tarjolla olevassa työssä.

Tunnin verran viihdyin itse haastattelussa (no mikäs siinä teen ja keksien äärellä), ja haastattelun jälkeen pääsin viettämään toisen tunnin tekemällä ylimääräisen testikäännöksen firman omilla työkaluilla. Mukava yllätys! Testi oli olevinaan autenttinen työtilanne, näppikset nakuttivat ympärillä avotoimistossa, joku kysyi välillä vieruskaverilta vinkkiä visaiseen kohtaan, kahvia haettiin keittiöstä tasaista tahtia. Viihtyisin aivan varmasti! Muutama opiskelututtukin siellä on jo töissä. :)

Omalta osaltani olen nyt tehnyt parhaani, loput on kiinni muista hakijoista. Peukut pystyyn!