Mutten kyllä mene vielä seitsemäksi, hyvä kun silmät jaksan avata siihen aikaan kellon soidessa.
Takana on jo kuukauden verran käännöstoimiston arkea. Aika on mennyt nopeasti ja mitään en oo oppinu. :D Noeikai, moni ekalla viikolla vaikealta tuntunut asia sujuu jo ihan mukavasti, niin sitä vaan vähitellen oppii tekemään kaikenlaista Ihan Itse, ja ote pysyy skarppina kun uutta sisäistettävää tulee jatkuvalla syötöllä. Käännökset on edelleen pääasiassa autotekniikkaa, mutta sekaan on viime päivinä mahtunut myös nettisivuja ja telkkareita ja supermarioita. :)
Muutamaan juttuun olis nyt opittava asennoitumaan asap. Ensinnäkin deadlinet. Koulutuksen mittaan päähän ehti jo oman kokemuksen kautta iskostua se periaate, että käännöksen olisi suotavaa antaa muhia vaikka yhdenkin yön yli, jotta sitten tekstiin palatessa näkisi oman tuotoksensa pirtein silmin. Kaunis ajatus, muttei valitettavasti useinkaan mahdollista tällä dedistahdilla. Työ saapuu, kääntäjä kääntää, oikolukija oikolukee, työ lähetetään takaisin. Tuo pirteäsilmäisyys jää siis pitkälti oikolukijan vastuulle - mikä tietenkään ei ole huono asia sinänsä, oikoluku on tärkeä osa prosessia. Mutta jotenkin koen, että välistä jää puuttumaan yksi työvaihe, tuo kääntäjän oma tuplatsekkaus.
Toinen asenneongelman kohde on osaa teksteistä pahasti vaivaava kontekstittomuus. Koita siinä sitte ymmärtää mistä on kyse, kun käännettävänä on vain epämääräisiä sanalyhenteiden ja lukujen letkoja. Tai arvailla että olisko oikea käännösmuoto sanalle open vaikkapa avaa vai auki vai sittenkin avataan, kun ei ole mitään vinkkiä, millaiseen kohtaan tuo sana tulee. Tämäkin näitä koulutuksen aikana päähän taottuja perusasioita: käännösratkaisut on aina tehtävä kontekstin mukaan. Hippasen vaikeeta, jos sitä kontekstia ei ole. Ei auta kuin toivoa, että tuollaisista töistä tulee myöhemmin tehtäväksi sivustotestaus tai muu tarkistus - ja sitä odotellessa vain opetella päästämään käsistään noin epämääräiseksi jäävää kamaa. Ärs.
Kolmanneksi voisin koittaa asennoitua siihen, ettei ihan koko aikaa tarttis syödä keksejä. :O Viime viikon keittiövuoroni aikana huomasin harvinaisen selvästi, miten hullua keksikansaa toimisto on täynnä - aamuisin täytin kaapin isolla satsilla herkkuja, ja hetken päästä oli hyllyt taas tyhjät. :D Aika vauhdilla hupenee tavallinen keksipaketti, kun on 20 syöjää.
Neljäs uutta asennoitumista vaativa tilanne onkin sitten semmonen, että teen ensi viikolla ekan tekstitykseni! Juhuu! Isi ilmoitti hankkivansa kanal plussan ihan vaan siksi, että voi sitten katsoa tyttärensä ihkaensimmäisen elokuvatekstityksen. :D Jostain syystä koko suku tuntuu olevan enemmän innoissaan tästä sivuduunista kuin siitä, että sain tuon varsinaisen kuukausipalkkatyön.. :D
Ja hei, on se gradukin tässä ohessa edennyt taas hiukan lähemmäksi valmista. Lauantain kohdalla on kalenterissa iso merkintä gradupäivä (ja sydämiä piirretty tietty ympärille), aion kirjottaa ihan kreisinä.
Mutta nyt aion leipoa pannukakun ihan kreisinä! Kivaa iltaa piipöl!
Takana on jo kuukauden verran käännöstoimiston arkea. Aika on mennyt nopeasti ja mitään en oo oppinu. :D Noeikai, moni ekalla viikolla vaikealta tuntunut asia sujuu jo ihan mukavasti, niin sitä vaan vähitellen oppii tekemään kaikenlaista Ihan Itse, ja ote pysyy skarppina kun uutta sisäistettävää tulee jatkuvalla syötöllä. Käännökset on edelleen pääasiassa autotekniikkaa, mutta sekaan on viime päivinä mahtunut myös nettisivuja ja telkkareita ja supermarioita. :)
Muutamaan juttuun olis nyt opittava asennoitumaan asap. Ensinnäkin deadlinet. Koulutuksen mittaan päähän ehti jo oman kokemuksen kautta iskostua se periaate, että käännöksen olisi suotavaa antaa muhia vaikka yhdenkin yön yli, jotta sitten tekstiin palatessa näkisi oman tuotoksensa pirtein silmin. Kaunis ajatus, muttei valitettavasti useinkaan mahdollista tällä dedistahdilla. Työ saapuu, kääntäjä kääntää, oikolukija oikolukee, työ lähetetään takaisin. Tuo pirteäsilmäisyys jää siis pitkälti oikolukijan vastuulle - mikä tietenkään ei ole huono asia sinänsä, oikoluku on tärkeä osa prosessia. Mutta jotenkin koen, että välistä jää puuttumaan yksi työvaihe, tuo kääntäjän oma tuplatsekkaus.
Toinen asenneongelman kohde on osaa teksteistä pahasti vaivaava kontekstittomuus. Koita siinä sitte ymmärtää mistä on kyse, kun käännettävänä on vain epämääräisiä sanalyhenteiden ja lukujen letkoja. Tai arvailla että olisko oikea käännösmuoto sanalle open vaikkapa avaa vai auki vai sittenkin avataan, kun ei ole mitään vinkkiä, millaiseen kohtaan tuo sana tulee. Tämäkin näitä koulutuksen aikana päähän taottuja perusasioita: käännösratkaisut on aina tehtävä kontekstin mukaan. Hippasen vaikeeta, jos sitä kontekstia ei ole. Ei auta kuin toivoa, että tuollaisista töistä tulee myöhemmin tehtäväksi sivustotestaus tai muu tarkistus - ja sitä odotellessa vain opetella päästämään käsistään noin epämääräiseksi jäävää kamaa. Ärs.
Kolmanneksi voisin koittaa asennoitua siihen, ettei ihan koko aikaa tarttis syödä keksejä. :O Viime viikon keittiövuoroni aikana huomasin harvinaisen selvästi, miten hullua keksikansaa toimisto on täynnä - aamuisin täytin kaapin isolla satsilla herkkuja, ja hetken päästä oli hyllyt taas tyhjät. :D Aika vauhdilla hupenee tavallinen keksipaketti, kun on 20 syöjää.
Neljäs uutta asennoitumista vaativa tilanne onkin sitten semmonen, että teen ensi viikolla ekan tekstitykseni! Juhuu! Isi ilmoitti hankkivansa kanal plussan ihan vaan siksi, että voi sitten katsoa tyttärensä ihkaensimmäisen elokuvatekstityksen. :D Jostain syystä koko suku tuntuu olevan enemmän innoissaan tästä sivuduunista kuin siitä, että sain tuon varsinaisen kuukausipalkkatyön.. :D
Ja hei, on se gradukin tässä ohessa edennyt taas hiukan lähemmäksi valmista. Lauantain kohdalla on kalenterissa iso merkintä gradupäivä (ja sydämiä piirretty tietty ympärille), aion kirjottaa ihan kreisinä.
Mutta nyt aion leipoa pannukakun ihan kreisinä! Kivaa iltaa piipöl!
