Viikonlopun keikkasaldo plussan puolella. :)
Perjantaina kävin etsimässä Lailaa Scandinavian Music Groupin kanssa. Klubi oli loppuunmyyty (mikä jostain syystä tuntuu siellä yleensä jopa liian täydeltä), mutta toissailtana ei ahtaus ahdistanut, vaan meininki oli leppoisa ja jotenkin sellainen avoinsydäminen - niin yleisössä kuin lavallakin. Kuten keikan jälkeen kamulle totesin, eiväthän SMG:n kuuntelijat voiskaan olla ikäviä ihmisiä. :)
Soittivat uuden levyn melkein kokonaan, ja välissä kuultiin vanhempia hittipuolen tunnelmapaloja, joista ainakin Minne katosi päivät oli sovitettu kivasti uuden levyn kantrihenkeen (for lack of a better word). Hitsit siis, miten hyvää musaa. Ja miten hyvä bändi lisäsoittoniekkoineen ja -laulajineen! Terhin ja Pauliinan ihanat äänet soivat kauniisti yhteen, ja oli hauska katsoa sitä hyväntuulista siskos-meininkiä.
Tällä viikolla on tapahtunut ihan lähipiirissä eräs sen verran raskas asia, että itku on ollut aika herkässä. Ja ootahan vaan, kun Terhi ja Joel jäivät hetkeksi kahdestaan lavalle.. Lopulta olemme kuitenkin yksin. Need I say more?
Ja se pakollinen: Terhi oli kauniimpi kuin koskaan. Miten se oikein tekee sen, joka hiton kerta? :)
Eilen taas vietin illan Vimmassa monikulttuurisessa Kirjavaa musiikkia -konsertissa. Aluksi kuunneltiin afganistanilaista perinnemusiikkiperhettä, jonka It's now or never -tulkinta oli just niin kaukana Elviksestä kuin vain kuvitella saattaa :D ja venäläistä mustalaismusiikkitrioa, joka esiintyi sen verran sykähdyttävästi että täysi sali aplodeerasi lopuksi seisaaltaan. Mittään en ymmärtäny mitä ne lauloi, mutta kyllä sieltä se sydämen pakahdus ja sielun riivintä välittyi.
Suurin osa yleisöstä ehti valitettavasti kaikota ennen kuin illan viimeinen esiintyjä aloitti, mutta väen vähetessä pidot vain paranivat, kun pistettiin kunnon tanssikemut pystyyn. Helsinkiläinen Banda Madrugada soitti 7 hengen voimin iloista ja tunteellista brasilialaista forróa, jota opettivat vielä tanssimaankin :) joten eikun töppöstä toisen viereen ja lantiota keikkumaan. Aina parasta, kun kauniit ihmiset soittavat kaunista musiikkia. Eikä mikään bändi voi olla kovin huono, jos siinä on melodika. :D
Että jos on jotkut kesäbileet bändiä vailla, suosittelen buukkaamaan tuon nuorison. Itse jo esitin alustavan keikkakutsun muutaman vuoden päähän kolmekymppisilleni. :)
Ja niin - otsikkoon viitaten, 7.12. vuorossa Viikate. Siinä yksi bändi joka ei petä, tulossa taas kerran helsvetin kova keikka. Aina kiva päästä kuuntelemaan uuden levyn biisejä livenä.
Perjantaina kävin etsimässä Lailaa Scandinavian Music Groupin kanssa. Klubi oli loppuunmyyty (mikä jostain syystä tuntuu siellä yleensä jopa liian täydeltä), mutta toissailtana ei ahtaus ahdistanut, vaan meininki oli leppoisa ja jotenkin sellainen avoinsydäminen - niin yleisössä kuin lavallakin. Kuten keikan jälkeen kamulle totesin, eiväthän SMG:n kuuntelijat voiskaan olla ikäviä ihmisiä. :)
Soittivat uuden levyn melkein kokonaan, ja välissä kuultiin vanhempia hittipuolen tunnelmapaloja, joista ainakin Minne katosi päivät oli sovitettu kivasti uuden levyn kantrihenkeen (for lack of a better word). Hitsit siis, miten hyvää musaa. Ja miten hyvä bändi lisäsoittoniekkoineen ja -laulajineen! Terhin ja Pauliinan ihanat äänet soivat kauniisti yhteen, ja oli hauska katsoa sitä hyväntuulista siskos-meininkiä.
Tällä viikolla on tapahtunut ihan lähipiirissä eräs sen verran raskas asia, että itku on ollut aika herkässä. Ja ootahan vaan, kun Terhi ja Joel jäivät hetkeksi kahdestaan lavalle.. Lopulta olemme kuitenkin yksin. Need I say more?
Ja se pakollinen: Terhi oli kauniimpi kuin koskaan. Miten se oikein tekee sen, joka hiton kerta? :)
Eilen taas vietin illan Vimmassa monikulttuurisessa Kirjavaa musiikkia -konsertissa. Aluksi kuunneltiin afganistanilaista perinnemusiikkiperhettä, jonka It's now or never -tulkinta oli just niin kaukana Elviksestä kuin vain kuvitella saattaa :D ja venäläistä mustalaismusiikkitrioa, joka esiintyi sen verran sykähdyttävästi että täysi sali aplodeerasi lopuksi seisaaltaan. Mittään en ymmärtäny mitä ne lauloi, mutta kyllä sieltä se sydämen pakahdus ja sielun riivintä välittyi.
Suurin osa yleisöstä ehti valitettavasti kaikota ennen kuin illan viimeinen esiintyjä aloitti, mutta väen vähetessä pidot vain paranivat, kun pistettiin kunnon tanssikemut pystyyn. Helsinkiläinen Banda Madrugada soitti 7 hengen voimin iloista ja tunteellista brasilialaista forróa, jota opettivat vielä tanssimaankin :) joten eikun töppöstä toisen viereen ja lantiota keikkumaan. Aina parasta, kun kauniit ihmiset soittavat kaunista musiikkia. Eikä mikään bändi voi olla kovin huono, jos siinä on melodika. :D
Että jos on jotkut kesäbileet bändiä vailla, suosittelen buukkaamaan tuon nuorison. Itse jo esitin alustavan keikkakutsun muutaman vuoden päähän kolmekymppisilleni. :)
Ja niin - otsikkoon viitaten, 7.12. vuorossa Viikate. Siinä yksi bändi joka ei petä, tulossa taas kerran helsvetin kova keikka. Aina kiva päästä kuuntelemaan uuden levyn biisejä livenä.
