Haaaukotus.

Kello näytti puoli kolmea, kun viime yönä painoin väsyneen pään tyynyyn. Tällä kertaa en suinkaan valvonut tekstityksen takia, kuten yleensä (tai no, teinhän mä siinä tekstitystäkin) vaan jännittävistä kodinhoidollisista syistä. Saatiin yllättäen vapaailta treeneistä, minkä kunniaksi otin operaatioksi jääkaapin pakastelokeron sulatuksen - olisi pitänyt hävittää se iglu jo ajat sitten, mutta enhän mä ikinä ole kotona tarpeeksi pitkää aikaa yhtä soittoa!

Tiedetään, tosi tyhmää olla sulattamatta jääkaappia useammin. Turhaa sähkönsyöntiä - ja hermojen: eilenkin rojektissa meni siinä seitsemisen tuntia, ja jouduin vielä luovuttamaan viimeisen sitkeän jääkalikan kanssa, kun uni puski päälle. Jatkossa koitan muistaa sulattaa kaapin vaikka muutaman kuukauden välein (vai sulattaako joku omansa vielä useammin?).

Mutta nyt on eskimot häädetty iglustaan ja - mikä tärkeintä - Ben & Jerry's -törppö sopii taas lokeroon! :)

Ajat ovat tosiaan kiireisiä; koskahan olen viimeksi päässyt nukkumaan saman vuorokauden puolella kuin olen herännyt? Töitä, tanssia ja tekstityksiä - mutta en suinkaan valita! Itsepähän olen systeemini sumplinut, ja tuo tekstittäminen on (ainakin toistaiseksi) niin kivaa, että siitä ei varsinaista stressiä aiheudu, univelkaa vain. Nytkin on työn alla kiva ranskalaisleffa, joka tietysti saa aikaan kamalan Pariisi-ikävän.. voi niitä maisemia! Ja ääniraidalla soi Charles Aznavour, Juliette Gréco, Gilbert Bécaud.. oiiii!

Ranskasta ja italiasta olisi kyllä ihana kääntää enemmänkin. Kielitaito rapistuu pelottavaa vauhtia.