Mutta kauneushan tulee sisältäpäin.

Näin kommentoi heppu edellisessä kirjoituksessa julki tuomiani "vanha kurppa" -ajatuksia. Ja oikeassahan tuo tietysti on. Mutta kun se sisältä lähtevä kauneus on juuri nyt hiukan hakusessa, ajattelin yrittää vähän hämätä itseäni (ja muita?) purnukoista saatavalla valekauneudella. Muahahaa!

Helmikuun bjuutipostaus tulee siis tässä. :)

Ensinnäkin julkinen halipusi Monsterille, jolta sain postissa Ameriikan-tuliaisina ihanan vaaleanpunaisen Rockstar-saippuan! Sen verran makia, ettei passaa käyttää suihkussa samalla kertaa, kun pesee hiukset Tigin Superstar-shampoolla. :) Lush on tosiaan vihdoin avaamassa ensimmäistä liikettään Suomeen - toivottavasti tulee pian Turkuunkin, tahtoo nuuhkimaan!

Postipoika toi jokunen viikko sitten kauneustarvikkeita myös Mintulta, joka on Ruotsinmaalla avannut Go4itvol2-nettiputiikin meidän Monkin, Topshopin sun muiden herkkujen ulottumattomissa olevien iloksi. Valikoima ei ymmärrettävistä syistä ole kovin laaja, mutta huolella koottu. Toistaiseksi olen kuitenkin tehnyt vain yhden pienen tilauksen, jossa saapui Monkin tunikan lisäksi kaksi ihanaa kynsilakkaa. Minä, maailman pahin töpökynsi ja surkein lakkaaja, olen aivan rakavoitunut Essien Mademoiselleen: juuri oikeanlainen lähes huomaamaton sävy, mutta silti tuhannesti väritöntä lakkaa parempi (kahdella kerroksella saa tietysti peittävämmän vaaleanpunaisen). Essien laatu tuntuu hyvältä, ei suotta kehuttu merkki. Toinenkin lemppari Mintun paketista löytyi, Dependin tummanvioletti lakka. Kevääksi ja kesäksi tahdon vielä ainakin pinkkiä ja korallinväristä niin voi värittää varpuloita! Ihkudaa!

Ja sitten osastolle make and up. Anne toteaa tuolla edellisen kirjoituksen kommenteissa nykyhetken paremmuudesta teini-ikään verrattuna: Tunnen paremmin oman tyylini, osaan meikata kauniimmin ja korostaa hyviä puoliani. Olen kade! Tyyli ehkä onkin muotoutunut itseni näköiseksi (tai siis, peruspissikseltähän mä äidin ja hepun mielestä näytän), mutta naaman maalaamisen kanssa olen ihan yhtä hukassa kuin silloin kasiluokalla ekan ripsarin ostaessani. Yliampuvan lavameikin teko sujuu kyllä suht sutjakkaasti, mutta normaali arkimeikki ja juhlameikki mulla eivät sitten juuri toisistaan poikkeakaan. Suurimpana ongelmakohtana ovat pikkuruiset silmäni, joille en osaa tehdä kerta kaikkiaan mitään! Suvussa kulkeville lurppaluomille tuntuu turhalta levittää hienoja sävyjä ja häivytyksiä, kun ei ne mihinkään näy. Ja jos hiukan tummaa luomiväriä silmän ulkonurkan tienoille sutaisenkin, se lähtee kälppimään viimeistään siinä vaiheessa, kun astun kotoa ulkoilmaan ja silmät alkaa vuotaa. Että sepä siitä sitten. Harkitsen vakavasti henkilökohtaiselle meikkikurssille menoa.

Eiliseltä "nuori ja viehkeä" -ostosreissulta tarttui kuitenkin mukaan muutama pyöreä purnukka. Meikkivoide oli loppumaan päin, joten päätin kokeilla Penelope Cruzin ja parin naistenlehden toimittajan kehumaa Max Factorin Miracle Touchia. Talvialbiino kun olen, otin suosiolla vaaleimman sävyn; kesää kohti voi sitten ostaa astetta tummemman purkin, jos oikeen ruskettautumaan intoudun (ai missä välissä?). Arvio yhden päivän käyttökokemuksen perusteella: ihan jees, ehkä aavistuksen kepoinen. Katsotaan, miltä lisäkokeilut alkavat tuntua - vanhan satasen investoinnille olisi toki kiva saada hiukan ihanjeessiä enemmänkin vastinetta.

Kahdesta pienestä kolmen värin pyörylästä ensimmäinen on Lumenen Beauty Base -korostushohde, toinen esittää Solo-lehden mukana tullutta peiteväripalettia (kuvassa Lumenen versio). Ensin mainitun käyttötarkoituksen ymmärtää tällainen meikkiurpokin: kevyttä hohdetta poskipäille, kulmaluille, nenänvarteen ja silmän sisänurkkaan kolmella sävyllä (peachy, rosy ja snowy glow). Kyä ny hohtaa! Jälkimmäisen satsin suhteen joudun sen sijaan vielä jatkamaan taustatutkimusta, että mitä milläkin värillä on tarkoitus peittää. Punoitukseen ja tummiin silmänalusiin ilmeisesti ainakin pitäisi tehota.. ja niitä silmänalusia muuten tällä meikkitaiteilijalla riittääkin noin puoli naamaa. Serkku äiteineen kehui tätä viimeksi joululahjoja availlessa, joten kai se on munkin opeteltava ihan noin sukuperinteiden nimissä.

Oh well. Ehkäpä näillä konstein saadaan naisesta pipanan verran hehkeempi sillä välin, kun odotellaan sitä sisältä tulevaa kauneuden tunnetta. :)

Ja kommenttiboksiin saa tietysti kertoa lisää kaunistautumisvinkkejä. Ja voidaan ottaa halirinki ja laulaa yhdessä vähän Christinaa, we are beautifuuuuul in every single way!