Terveisiä SM-kisoista! Meiän tytöt tuli viidensiksi! :)
Hitsin hienosti vajaa kahden vuoden ikäiseltä tanssikoululta, että molemmat show-pienryhmäjoukkueet pääsivät semifinaaliin asti, ja toinen vielä pärjäsi finaalissakin. Kyllä tässä on niin ylpeä ja iloinen tyttöjen puolesta! Pieni kannustusdelegaatiomme kannusti sunnuntaina ilmeisen tehokkaasti. :)
Ylpeä tästä menestyksestä saa olla jo siksi, että eniten mitaleja kahmivat taas helsinkiläiset, ylläripylläri. Stepparit ja DCA yhdessä ja erikseen olivat taas kerran lyömättömiä, ja oli hassua katsottavaa, kun palkintojenjakoihin ilmestyivät aina samat naamat, vain vaatteet olivat vaihtuneet välissä. :D Mutta kyllä ne helkkarin hyviä olikin!
Paikkana Töölön kisahalli oli kyllä täysi pohjanoteeraus näihin skaboihin. Viime vuonnahan kisat pidettiin Espoon Länsiautoareenalla, jossa oli kunnon lava valoineen, iso katsomo, iso lämmittelytila lavan takana.. Kyllä loksahti suu auki, kun nyt päästiin kisahallille asti. Lavan virkaa toimitti lattialle teipattu tanssimatto, jonka edessä oli tuomarien pöytä. Pieni perus-urheiluhallikatsomo oli tupaten täynnä, ja tietysti lavan sivussa - edestä katsottaviksi suunnitellut muodostelmakuviot menivät siis yleisön kannalta ihan hukkaan, ja muutenkin sivusuunnasta näki paljon sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu nähtäväksi. Valoista ei ollut tietoakaan, kirkkaat urheiluhallivalot eivät juuri tunnelmaa luoneet, eikä tanssijoille ollut kunnollista lämppäys- ja keskittymistilaa; katsomoa vastapäätä koittivat kaiken kansan nähden rauhoittua suorituksiinsa, ja vuoroa odotettiin katsomon portailla. Älytöntä.
Meillä kävi kuitenkin huonoihin olosuhteisiin nähden huikea tuuri, kun päästiin Hesburger-lounastauon (virallista tanssijaruokaa) jälkeen seuraamaan kisoja tuomariaitiosta! Tästä kiitos turhia arastelemattomalle ystävälle, joka kävi muitta mutkitta kysäisemässä, saiko sinne tyhjään aitioon mennä - saihan sinne, siihen asti kun tuomarit tulivat katsomaan muodostelmien kuvioita sieltä kauempaa. Tästä seurasikin omalta kohdaltani ehkä kisojen sykähdyttävin hetki: meidän tyttöjen ohjelman lopussa yksi tanssijoista käveli rauhallisesti lavan etureunaan, kun muut jo poispäin, junou sellanen oikeen tunteikas lopputilanne kaiken sen tuskaa ja toiveikkuuspyristelyjä ilmentävän tanssin jälkeen - I'm not ready to make nice, I'm not ready to back down. Finaalissa katsoin sieltä aitiosta, että näytti ihan kuin kamu olis alkanut itkeä siinä oikeasti.. ja niin olikin, kyyneleet oli tulleet silmiin, kun se oli nostanut katseensa ja nähnyt mut siellä aitiossa. Molemminpuolinen liikutuksen hetki. :)
Heppu, repeile rauhassa. "Tanssi on itseilmaisua lollero!!1" :)
Opettajat saivat hyvin menneistä kisoista uutta virtaa (hyvä kun eivät siltä istumalta alkaneet suunnitella ensi vuoden joukkueita ja koreografioita), ja itsellekin tuli tietysti mieletön treenipuuska. Mutta kas, milläs treenaat kun on flunssa! Just kun nilkka alkaisi olla taistelukunnossa, joutuu taas tauolle. Töistäkin pois tänään. Vituittaa aavistuksen verran.
Enkä viitsi edes kertoa, millaisen ryhmämeilin sain just proffalta. Luoja että mulla palaa käämi. Taitais olla oman merkinnän arvoinen juttu tämä koko graduvitsi - siis EI, en todellakaan ole vielä valmistumassa. Vituittaa enemmän kuin aavistuksen verran.
Mut kisat sentään meni hyvin. :D
Hitsin hienosti vajaa kahden vuoden ikäiseltä tanssikoululta, että molemmat show-pienryhmäjoukkueet pääsivät semifinaaliin asti, ja toinen vielä pärjäsi finaalissakin. Kyllä tässä on niin ylpeä ja iloinen tyttöjen puolesta! Pieni kannustusdelegaatiomme kannusti sunnuntaina ilmeisen tehokkaasti. :)
Ylpeä tästä menestyksestä saa olla jo siksi, että eniten mitaleja kahmivat taas helsinkiläiset, ylläripylläri. Stepparit ja DCA yhdessä ja erikseen olivat taas kerran lyömättömiä, ja oli hassua katsottavaa, kun palkintojenjakoihin ilmestyivät aina samat naamat, vain vaatteet olivat vaihtuneet välissä. :D Mutta kyllä ne helkkarin hyviä olikin!
Paikkana Töölön kisahalli oli kyllä täysi pohjanoteeraus näihin skaboihin. Viime vuonnahan kisat pidettiin Espoon Länsiautoareenalla, jossa oli kunnon lava valoineen, iso katsomo, iso lämmittelytila lavan takana.. Kyllä loksahti suu auki, kun nyt päästiin kisahallille asti. Lavan virkaa toimitti lattialle teipattu tanssimatto, jonka edessä oli tuomarien pöytä. Pieni perus-urheiluhallikatsomo oli tupaten täynnä, ja tietysti lavan sivussa - edestä katsottaviksi suunnitellut muodostelmakuviot menivät siis yleisön kannalta ihan hukkaan, ja muutenkin sivusuunnasta näki paljon sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu nähtäväksi. Valoista ei ollut tietoakaan, kirkkaat urheiluhallivalot eivät juuri tunnelmaa luoneet, eikä tanssijoille ollut kunnollista lämppäys- ja keskittymistilaa; katsomoa vastapäätä koittivat kaiken kansan nähden rauhoittua suorituksiinsa, ja vuoroa odotettiin katsomon portailla. Älytöntä.
Meillä kävi kuitenkin huonoihin olosuhteisiin nähden huikea tuuri, kun päästiin Hesburger-lounastauon (virallista tanssijaruokaa) jälkeen seuraamaan kisoja tuomariaitiosta! Tästä kiitos turhia arastelemattomalle ystävälle, joka kävi muitta mutkitta kysäisemässä, saiko sinne tyhjään aitioon mennä - saihan sinne, siihen asti kun tuomarit tulivat katsomaan muodostelmien kuvioita sieltä kauempaa. Tästä seurasikin omalta kohdaltani ehkä kisojen sykähdyttävin hetki: meidän tyttöjen ohjelman lopussa yksi tanssijoista käveli rauhallisesti lavan etureunaan, kun muut jo poispäin, junou sellanen oikeen tunteikas lopputilanne kaiken sen tuskaa ja toiveikkuuspyristelyjä ilmentävän tanssin jälkeen - I'm not ready to make nice, I'm not ready to back down. Finaalissa katsoin sieltä aitiosta, että näytti ihan kuin kamu olis alkanut itkeä siinä oikeasti.. ja niin olikin, kyyneleet oli tulleet silmiin, kun se oli nostanut katseensa ja nähnyt mut siellä aitiossa. Molemminpuolinen liikutuksen hetki. :)
Heppu, repeile rauhassa. "Tanssi on itseilmaisua lollero!!1" :)
Opettajat saivat hyvin menneistä kisoista uutta virtaa (hyvä kun eivät siltä istumalta alkaneet suunnitella ensi vuoden joukkueita ja koreografioita), ja itsellekin tuli tietysti mieletön treenipuuska. Mutta kas, milläs treenaat kun on flunssa! Just kun nilkka alkaisi olla taistelukunnossa, joutuu taas tauolle. Töistäkin pois tänään. Vituittaa aavistuksen verran.
Enkä viitsi edes kertoa, millaisen ryhmämeilin sain just proffalta. Luoja että mulla palaa käämi. Taitais olla oman merkinnän arvoinen juttu tämä koko graduvitsi - siis EI, en todellakaan ole vielä valmistumassa. Vituittaa enemmän kuin aavistuksen verran.
Mut kisat sentään meni hyvin. :D
