Yllätyinpä itsekin, miten pahasti järkytyin eilisestä Ville Pusa -uutisesta.

Ville on ollut suosikkejani Hypestä saakka, ja herran levyistä erityisesti Silver on kulkenut elämän käänteissä mukana uskollisena monen tilanteen poplevynä (onhan sillä tietysti myös fiittaamassa rakas Egotrippi). Jopa Ingen vinner oli vielä noihin aikoihin oikeasti hyvä biisi, ennen kuin siitä mentiin tekemään se rasittava suomenkielinen loilotus, no tiedätte kyllä mikä.

Yksi kaikkien aikojen kauneimmista (voima)popballadeista on Silverin nimibiisi, jonka sanat tietysti saavat nyt entistä haikeamman sävyn.

Jag är blå, jag är silver i ditt hår
nattens sista tåg
jag är havets största våg
som döljer dina spår
jag är vinter, du är vår
du läker mina sår
jag är månens vackraste son
som skyddar dig