Täällollaan kuulkaas aivan ABBAn pauloissa! Oltiin eilen viettämässä duunin virkistysiltaa, käytiin katsomassa Mamma Mia! -musikaali. Menoo ja meininkii! Donna-äiti oli ehdottomasti shown kirkkain tähti, jonka The Winner Takes It All -tulkinta vetäisi kananlihat pintaan. (Vaikka mä nyt toki olin kaniksella vähän koko ajan, siihen kun riittää jo se, että istuu missä tahansa musikaalikatsomossa). Väliajan jälkeen kikkailtiin työkamujen kanssa paikat uusiksi ja sain viereeni toisen fiilistelijän, jonka kanssa sitte ei enää pidätelty vaan jammattiin ja laulettiin mukana. Uou-ou-ou-ou wooderluu!



Hassua huomata, miten monilla ABBA-biiseillä on ollut roolinsa jossain oman elämän vaiheessa, ja muutenkin vaan tuli matkan varrella mieleen yksittäisiä tilanteita, joissa tietyt biisit on soineet. Voulez-Vousin sanat muistuivat Turkuhallin penkissä mieleen vuosien takaa, kun ne silloin opettelin ulkoa erästäkin kaupunginteatterin lavalla 70-luvun diskoliehulahkeissa esitettyä showpätkää varten (no sen ehkä mieluummin unohtaisin), Super Trouper oli viime kevään the biisi, ja Take A Chance On Me toi mieleen Dynamon tanssilattian huipputunnelmat tältä kesältä. Noin muutaman mainitakseni.



Sille ei vaan voi mitään, että näistä musikaalielämyksistä tulee aina pieni katumuksen ja haikeuden piikki ammatinvalinnan suhteen. Sitä aina heräilee tajuamaan, miten typerä ihminen on, jos hukkaa lyhyen elämänsä tekemällä mitä tahansa muuta kuin sitä, mitä todella haluaa. Toki olisi vaadittu myös lisäannos lahjakkuutta, että musta olisi ikinä voinut tulla mikään musikaalitanssijan tapainen, mutta.. entä jos vaan ois nuorempana lähteny treenaamaan jonnekki Stokikseen tai Londoniin. Tai vaikka ees Taideakatemialle.

Turvallista näin jälkikäteen haaveilla; voihan se olla, että mistään ei olis ikinä tullut mitään ja olisin pettyneenä jättänyt tanssimisen sikseen - nyt saan sentään pitää sen rakkaimpana harrastuksena. Sitä paitsi olenhan mä vuoden verran elänytkin loisteliasta revyytanssijattaren elämää :D ja ensi syksyksi on tiedossa kiinnostava musikaaliproggis. Otan siis onneni siitä, että pääsen toteuttamaan näitä(kin) haaveita edes pienemmässä mittakaavassa.

Turkuhallin lavalle en ehkä olisi eilen kelvannut, mutta sainpa mieltä lämmittävän todisteen ammatinvalinnan onnistumisesta: olisin tehnyt musikaaliin tsbiljoonasti paremman tekstityksen kuin sivuscreeneillä nyt nähtiin. Vilkaisin suomennoksia silloin tällöin puhtaasti ammatillisesta mielenkiinnosta, ja valitettavasti aikamoista kuraa joutuvat lukemaan ne, jotka eivät engelskaa ymmärrä. Okei, varmasti on ollut kiire duuni, mutta kun aika monesta silmiin osuneesta ruudusta löytyi jokin kirjoitusvirhe tai hoonosoomi, plus nämä "häviäjä seisoo pienenä" -tyyppiset kirjaimellisen tulkinnan helmet.. :D

Leffaversiointi hyppäsi katsomislistan kärkeen, annostelen siitä itselleni piristystä heti kun tulee seuraava oikeen kakkimörköpäivä

. Tosin järkevintä lienee odottaa DVD-julkaisua, leffateatterissa kun ei ehkä kehtaa laulaa ja tanssia mukana.