Hei lapsoset! Tervetuloa lukemaan, kuinka kirjoittaja myöntää myöhäisherännäisyytensä ja sen myötä hyvästelee viimeisetkin coolius-uskottavuutensa rippeet.

Onko tuttu tilanne: mieleen on tarttunut kuukausia sitten baarin tanssilattialta hyvä biisi, josta muistaa tasan yhden riffin eikä yhtään sanaa. Sama pätkä soi päässä päivästä toiseen, mutta googlettaminen on turhaa, eikä deejiiltäkään viitsi mennä kysymään että hei mikäseolise minkä sää soitit sillon kerran, se titti-tididiidiidii-titti.

Onko tuttu tilanne: mieleen on tarttunut kuukausia sitten jostain lehtiartikkelista tai blogin sivupalkista kova bändi, joka vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, mutta ei hypestä huolimatta saa aikaiseksi lähteä tutkimusmatkalle MySpaceen tai YouTubeen. Käyvätpä välissä keikallakin Suomessa, ja silti viikot kuluvat ilman, että kuuloelimiin tarttuu todistusaineistoa.