Balettitunnin ylläripylläri: kaupunkilehden toimittajatyttö tuli tekemään jutun aikuisbalettilaisista, kun sehän on kerta nyt eniten hip ja cool trendiharrastus. Mulla oli mahassa PMS:n lisäksi äidin hetkeä aikaisemmin tarjoama laskiaispulla ja poskilla roondisarjaan mennessä hyvinkin terve puna. Haastattelua en sentään jäänyt antamaan, jännitystä piisaa ihan tarpeeksi jo siinä, pääsenkö (eli joudunko) kuvamuodossa lehteen. Eihän balettiin perehtymätön ihminen, tässä tapauksessa se toimittaja, välttämättä osaa nähdä, onko joku asento tai liike ihan vimpan päälle oikein vai näyttääkö se vain joltain baletin tapaiselta hienolta, vaikka oikeasti olisikin ylösvedosta lähtien täysin pielessä. Nyt alkaa ilmaisjakelupostin paniikinomainen kyttäys.

Ai että otan tän vähän turhan raskaasti? En kai? :D

Mutta tunnin jälkeen kamu kertoi superkehun (joka tietysti on pakko päästää heti ilmoille, kun tuli niin ilostunut mieli). Yksi "ammattilaisryhmän" ballerina (tämän kamuni kamu) oli meidän tunnilla treenaamassa tuossa pari viikkoa sitten, ja oli tunnin aikana miettinyt, mistä olin niin tutun näköinen (kamu ei ollut vielä ehtinyt esitellä meitä, ilmeisesti tutunnäköisyys oli peräisin teatterin lavalta). "Se oli varmaan Oopperan balettikoulussa silloin pienempänä mun kanssa yhtä aikaa..?" Woohoo! :) Vaikka olihan munkin pienuusajan koulu toki ihan tasokas, muttei nyt Ooppera sentään. "No Duussihan onkin ihan prima ballerina", totesi jutun vierestä kuullut toinen kamu. No ihan kertakaikkiaan! :D

Näistä lähtökohdista huomisillan tunti menee luonnollisesti ihan reisille. :D