Saapa nähdä, miten kauan uuden työn aloittamisen jälkeen vielä kestää tämä tällainen, että viikonloput sujahtavat itsekseen ohi kun on niin tööt ettei jaksa mitään. Vaikka mitäpä sitä nyt erityisesti täytyisikään jaksaa (muutaku sitä iänikuista gradua) - mähän vain tykkään hissutteluelämästä, josta puuttuu ne monen peräänkuuluttamat vauhti ja vaaralliset tilanteet. Leffojen toljottelu ja kävelyllä käynti on mitä parhainta viikonloppupuuhaa; lähinnä harmittaa se, ettei aivoissa siinä ohessa liiku mitään.

Eilisen suuri toimintanumero (muutaman höpöhöpöleffan lisäksi) oli päiväkävely kaupungilla. Eli käytiin lauantaishoppailulla! Asetelma tosin poikkesi vähän normaalista: heppu kierteli kaupoissa ja meitsi istui odottelemassa miesparkeissa. :D Alaselkää särki niin kovin, etten yksinkertaisesti pysynyt tolpillani. Nythän on tilanne jo varmaan pari kuukautta ollut se, että selkä jomottaa enemmän tai vähemmän ihan koko ajan. Miltähän tuntuisi, jos siihen ei sattuisi?

Sunnuntaikävely puolestaan suuntautui "anoppilaan", jossa saatiin kahvia ja pullaa ja maksalaatikkoa. Mieli täynnä kauniin valoisan syyspäivän tunnelmaa ja keskivartalo täynnä hyvää ruokaa - kyllä kelpaa viettää loppuilta gradun, tuon rakkaan kultamuppelon, parissa. Illalla lienee taivaalla luvassa pieni ilotulitus Tursun päivän kunniaksi.


PS. Mitähän ne on siellä Valiolla ajatelleet, kun ovat ottaneet Stig Doggin Vadelmasuklaan uuden vadelmasuklaan (kas!) makuisen Play-juoman mainosbiisiksi. Eiks noiden Play-juomien kohderyhmä kuitenkin oo sellasta korkeintaan yläasteikäistä? Penskat varmaan kuuntelee biisiä vaan että "vähän hönö setä mut ihan kiva biitti ja vadelmat on hyvii ja suklaa kans". Voi lol sentään. Asiallinen biisi :D mut aavistuksen verran arveluttavaa mainontaa.