Grillatessa huomattua:
Light-makkara ei ole mistään kotoisin. Erhetyin sellasta paketillisen ostamaan jossain terveysintoilupuuskassa, mutta väärinpä onnistuin valitsemaan. Nälissäni söin niitä jötkäleitä kaksi rutkalla disoonilla ja tsimitsuurilla*, hiukan ihmetellen maun olemattomuutta, kuitenkaan uskaltamatta täysin luottaa aistimukseeni (tai siis sen puutteeseen) - viime makkarakerrasta on sentään vuosi, josko vaikka muistinkin väärin miltä sen kuuluisi maistua. Mutta noiden kahden epäyksilön jälkeen hotkaisemani puolikas ihana oikea juustomakkarainen todisti havaintoni todeksi. Rasvamakkara = makumakkara. Enää en kevyisiin koske, älkää tekään jos haluatte pysyä hyvällä tuulella grilli-illan ajan. Oikein harmitti, että hupsahti suuhun sellainen määrä niin pahanmakuista kaloria. Grrr.

* Tsimitsuuri (kirjoitusasun oikeellisuus epävarma) = äitin kamun makeaischilistulinen maustesekoitus, salainen resepti saatu joltain maalimaa kiertäneeltä merimiessukulaiselta.

Jumpassa huomattua:
Jos annetaan kaksi vaihtoehtoa: a) nätti rusketus, nätti sopusuhtainen (ja ennen kaikkea jenkkakahvaton) kroppa, nätti kampaus ja nätti kasvosto, mutta honkelo epävarma tapa liikkua & b) valkoinen sopusuhtaisehko pienjenkkakahvallinen kroppa, juurikasvuis-hailakanvärinen liiskaponnarikampaus ja meikitön kasvosto, mutta vuosien harjoituksen tuloksena toimiva koordinaatiokyky* ynnä liikkeen, sen tehon ja sen estetiikan taju - valitsen sittenkin jälkimmäisen. Eli itseni. :)

* Hepulta jos kysytään, mä en kyllä ole koordinaatiokykyä nähnytkään - olen jatkuvasti sen tiellä ärsyttävästi kömpelöitsemässä. :D Vielä koittakoon se päivä, että heppu näkisi mut jossain tanssi- tai jumppatunnilla, mieluiten jopa lavalla, siinä epäkömpelömmässä elementissäni! :)

Nukkumaan mennessä huomattua:
Korvalappustedeot on pop. Lainasin äitiltä tuolle viimeisimmälle HKI-reissulleni mukaan kannettavan cd-soittimen (kyllä, olen muutosvastarintainen enkä suostu ostamaan mitään ämpeesoittimia - iPodin toki otan mieluusti vastaan, jos joku haluaa lahjoittaa) ja "unohdin" palauttaa sen eilen. Kun kuulostaa niin shaakelin hyvältä tuo musiikki sen vehkeen kautta! Nukkumaan menoon tämä huomio liittyy tietysti siten, että maailman parasta juuri nyt on kuunnella sopivan lujalla silmät kiinni peiton alla rauhallisella mielellä Burns Insidelta (linkistä kuuntelemaan!) levyn hempeilysetti, raidat numero viisi (Any Given Day) ja kymmenen (M). Jumaliste että väristää kun se Calebin ääni tulee niin lähelle. Hurrrrrr. En saa tarpeekseni.

Kalenterista huomattua:
Kesäloma lähestyy jo puoltaväliään! Alkavalle viikolle luvataan pelkkää aurinkoa ja lämpöä - vaikka ehdin jo olla ihan tyytyväinen ajatukseen, ettei tänä kesänä tarvitsisi juurikaan bikineitä päälleen pukea, helteen tullen alkaa kyllä kutsua tuo viereinen maauimala. Loma on tähän mennessä sisältänyt vähempi kirjoittamista ja enempi lomailua kuin alunperin oli tarkoitus, nyt olisi saatava rytmistä kiinni. Vaan mites tässä nyt kirjoittamiseen keskityt, jos päivät pitää kikkailla ulkona auringossa ja iltaisin jumittuu telkkarin ääreen tuijottamaan kun miehet Saksassa juoksee pallon perässä! Ei oo helppoo! :D

Telkkarista huomattua:
Jalkapallon lisäksi olen (no tietty) katsonut tämänkin viikonlopun realityt. Charlie ei vielä tehnytkään tärkeää valintaansa, eikä se Umpparin finaali tule vielä ensi sunnuntainakaan vaan siis vasta kahden viikon päästä! Kyllä nyt venytetään! Sietämätön jännitys, vaikka lopputulos onkin jo tiedossa! :D Nooralla sen sijaan on täysi vauhti päällä Ilmarinsa kanssa, karmeeta katsottavaa tuo hääsuunnittelu. Anteeks nyt vaan, mutta kun koko shoussa ei kertaakaan ole näytetty edes että tuo onnellinen pari pussais. Tai että olisivat mitenkään muutenkaan yhdessä sen näköisiä, että tässollaan naimiaiseen menossa. Kai sieltä jotkut kesäjuhlat on joka tapauksessa tulossa, mutta että häät ja sormukset ja tahtomiset ja vihkivalat ja valssit? Ei kai ne voi..?

Pyykätessä huomattua:

Ostoslistan kärkeen singahti pyykkikori. Nyt kun musta on tuon uuden oman koneen myötä kuoriutunut tällainen kreisi megapyykkäri ja kiikutan lakanaa ja pyyhettä tasaista tahtia pihalle kuivumaan, olis niin paljon näppärämpi suorittaa kuljetus asiaan suunnitellun ison korin avulla. Korittomuus sitäpaitsi sotii sitä ihanuutta vastaan, että mulla on käytössä maailman hienoimmat lahjaksi saadut mielettömät uniikkituunatut pyykkipojat, joihin kamu on itse maalannut kaikkii pienii kukkii ja kissoi ja sydämmeisii ja tiesmitäjuttui. Niin että eihän tää ole täydellinen ihannetilanne ilman koria! Ja ennen kaikkea niitä täydellisiä ihanne- tilanteitahan tässä elämässä ollaan etsimässä! :D