Bleakin eka pitkäsoitto [Burns Inside] ilmestyi tänään. Pitkästä aikaa sellainen levy, jonka suhteen Duussi koki pakottavaa tarvetta lähteä ostoksille välittömästi! Pikainen nettivertailu selvitti, että Freen hinta oli edullisempi kuin Stupidon (olisin kuvitellut toisinpäin!), joten mars kauppaan ja levy omaksi.
Levynostokiireeseen oli oikeastaan kaksi suurta syytä niiden monen pienemmän ohessa (kuten sen, että radiosinkut on saaneet koko naisen tutajamaan ja kamu tutustutti vanhempaankin matskuun, joka sekin on tutajuttanut niin että.. niin että tutajaa).
Syy numero yksi: hokasin, että levyltä löytyy koneelta huudattamani Crossword, joka on niin hyvä ettei mitään rajaa. Juurikin sitä vanhempaa matskua, luulin ettei olisi pitkäsoitolle asti päätynytkään - iloinen yllätys siis! Tuosta vanhasta tutusta demoversiosta biisiä on tosin hinkattu uuteen uskoon, muttei yhtään liikaa. Kyllä tutajuttaa edelleen.
Syy numero kaksi: näin viime yönä sensorttista Bleak-unta, että huhuuh mitkä tutajaiset. Olin kahden tyttökaverin kanssa keikalla. Anna ystävämme ymmärsi diggailuni määrän, ja oli keksinyt hulppean idean ja saanut vielä jollain ilveksellä sovittuakin, että orkesteri omistaisi mulle illan setistään yhden biisin. Vaan eipä ollutkaan se biisi tuota Bleakin omaa poikametallia (linkistä kuuntelemaan) vaan hitto Beatlesia! :D Biisin alkaessa Caleb (tuo etualan raitapaita) laskeutui lavalta kansan sekaan ja tuli, no kui sattuski, mun luo. Siinä se Kaaleppi lauloi ihan lähellä melkein kuiskaten suoraan korvaan niin että ihan hippasen ikäänkuin tutajutti. Siis luaaaja. Että oliko mulla muka vaihtoehtoa olla ostamatta levyä heti tänään? :D
Levynostokiireeseen oli oikeastaan kaksi suurta syytä niiden monen pienemmän ohessa (kuten sen, että radiosinkut on saaneet koko naisen tutajamaan ja kamu tutustutti vanhempaankin matskuun, joka sekin on tutajuttanut niin että.. niin että tutajaa).
Syy numero yksi: hokasin, että levyltä löytyy koneelta huudattamani Crossword, joka on niin hyvä ettei mitään rajaa. Juurikin sitä vanhempaa matskua, luulin ettei olisi pitkäsoitolle asti päätynytkään - iloinen yllätys siis! Tuosta vanhasta tutusta demoversiosta biisiä on tosin hinkattu uuteen uskoon, muttei yhtään liikaa. Kyllä tutajuttaa edelleen.
Syy numero kaksi: näin viime yönä sensorttista Bleak-unta, että huhuuh mitkä tutajaiset. Olin kahden tyttökaverin kanssa keikalla. Anna ystävämme ymmärsi diggailuni määrän, ja oli keksinyt hulppean idean ja saanut vielä jollain ilveksellä sovittuakin, että orkesteri omistaisi mulle illan setistään yhden biisin. Vaan eipä ollutkaan se biisi tuota Bleakin omaa poikametallia (linkistä kuuntelemaan) vaan hitto Beatlesia! :D Biisin alkaessa Caleb (tuo etualan raitapaita) laskeutui lavalta kansan sekaan ja tuli, no kui sattuski, mun luo. Siinä se Kaaleppi lauloi ihan lähellä melkein kuiskaten suoraan korvaan niin että ihan hippasen ikäänkuin tutajutti. Siis luaaaja. Että oliko mulla muka vaihtoehtoa olla ostamatta levyä heti tänään? :D
Hyvältä kuulostaa Burns Inside, kerta ja kaikkiaan. Nyt vaan toivotaan lisäyksiä keikkakalenteriin, olis sillai kohtalaisen mainiota päästä kuulemaan ja näkemään soitantaa livenä. Festareille pliis!
Ja niin. Nyt on aika vidun sama, jos Bleakin kuuntelu ei Aina Oikeassa Olevien mielestä muka oo rokkiuskottavaa. Haha pyhh! Sellasille tyhnille ei tarjoilla juuri leipomiani kookossuklaaruutuja, muut saatte tulla maistamaan! :)
