Parim enne - kuupäev pakendil. Olis kiva opiskella vähän viroa!
Oletteko huomanneet, miten parhaimmillaan olemiseen on olemassa oma kultainen leikkauksensa. Siis ei sellaiseen henkilökohtaiseen "aiku ihana mää tänään oonki" -olemiseen vaan ihan yleisesti. Liittyen vaikka ajan kuluun ja hyvien asioiden tuottamiin nautintoihin.
Esimerkiksi jäätelötörppö. Jäätelötörppö on parhaimmillaan silloin, kun siitä on kauhaistu suuhun sellaiset kymmenisen lusikallista. Niin, että on jo ehtinyt maistaa sen banaani-suklaa-saksanpähkinä- ihanuuden, mutta suurin osa on vielä jäljellä.
Niin! Eilen kaappasin kaupasta mukaani viimeisen yksinäisen Tsanki Mankin! Odottelen ritarimitalia jäätelöapinain pelastusliitolta.
Sama juttu lempivuodenaikani kesän kanssa. Kesä on parhaimmillaan juuri siinä juhannuksen korvilla, kun puut ovat kirkkaan onnellisen vihreät, aurinkoisia päiviä on vielä tulossa, lämpimiä iltoja lipottimissa ja hameessa on vielä jäljellä. Ja on kuitenkin jo ehtinyt päästä kesän makuun.
Tai vaikka viikonloppu. Viikonloppu on aina ollut mun mielestä parhaimmillaan lauantaina puoliltapäivin. (No paitsi tietty jos on kauhee krapula.) Perjantai-ilta on kenties jo mennyt mukavissa merkeissä, ja maanantaihin on vielä tuntikaupalla aikaa.
Selvä säännönmukaisuus! Paitsi se ero noissa esimerkeissä tietysti on, että ajan kulua ei pysty itse säätelemään, kun taas jäätelötörpön tyhjenemisvauhti on ihan omissa käsissä. Se on kuulkaa viisi minuuttia, kun onkin yhtäkkiä siirrytty siitä nautinnollisimmasta kymmenen lusikallisen tilanteesta surulliseen lähes tyhjän törpön tilanteeseen.
Tämä lauantai on hyvä esimerkki viikonlopun parhaimmillaan olemisesta. Kello on yksi, ja olen tänään jo ehtinyt rääkätä lihaksia jumpassa (uusi pumppi #60 testattu, raporttia luvassa!), siivota ja paketoida joululahjoja. Kohta lähden kaupungille tapaamaan neiti Mannista lounaan merkeissä, aikaa graduiluun on viikonlopussa jäljellä vaikka kuinka, hepunkin kanssa varmaan ehditään nähdä. Tämmönen olo kun olis huomennakin samaan aikaan sen normaalin sunnuntaipöllön sijaan.
Mutta nyt on nyt ja mää meen meikkaa! Hyvää lauantaita!
Oletteko huomanneet, miten parhaimmillaan olemiseen on olemassa oma kultainen leikkauksensa. Siis ei sellaiseen henkilökohtaiseen "aiku ihana mää tänään oonki" -olemiseen vaan ihan yleisesti. Liittyen vaikka ajan kuluun ja hyvien asioiden tuottamiin nautintoihin.
Esimerkiksi jäätelötörppö. Jäätelötörppö on parhaimmillaan silloin, kun siitä on kauhaistu suuhun sellaiset kymmenisen lusikallista. Niin, että on jo ehtinyt maistaa sen banaani-suklaa-saksanpähkinä- ihanuuden, mutta suurin osa on vielä jäljellä.
Niin! Eilen kaappasin kaupasta mukaani viimeisen yksinäisen Tsanki Mankin! Odottelen ritarimitalia jäätelöapinain pelastusliitolta.
Sama juttu lempivuodenaikani kesän kanssa. Kesä on parhaimmillaan juuri siinä juhannuksen korvilla, kun puut ovat kirkkaan onnellisen vihreät, aurinkoisia päiviä on vielä tulossa, lämpimiä iltoja lipottimissa ja hameessa on vielä jäljellä. Ja on kuitenkin jo ehtinyt päästä kesän makuun.
Tai vaikka viikonloppu. Viikonloppu on aina ollut mun mielestä parhaimmillaan lauantaina puoliltapäivin. (No paitsi tietty jos on kauhee krapula.) Perjantai-ilta on kenties jo mennyt mukavissa merkeissä, ja maanantaihin on vielä tuntikaupalla aikaa.
Selvä säännönmukaisuus! Paitsi se ero noissa esimerkeissä tietysti on, että ajan kulua ei pysty itse säätelemään, kun taas jäätelötörpön tyhjenemisvauhti on ihan omissa käsissä. Se on kuulkaa viisi minuuttia, kun onkin yhtäkkiä siirrytty siitä nautinnollisimmasta kymmenen lusikallisen tilanteesta surulliseen lähes tyhjän törpön tilanteeseen.
Tämä lauantai on hyvä esimerkki viikonlopun parhaimmillaan olemisesta. Kello on yksi, ja olen tänään jo ehtinyt rääkätä lihaksia jumpassa (uusi pumppi #60 testattu, raporttia luvassa!), siivota ja paketoida joululahjoja. Kohta lähden kaupungille tapaamaan neiti Mannista lounaan merkeissä, aikaa graduiluun on viikonlopussa jäljellä vaikka kuinka, hepunkin kanssa varmaan ehditään nähdä. Tämmönen olo kun olis huomennakin samaan aikaan sen normaalin sunnuntaipöllön sijaan.
Mutta nyt on nyt ja mää meen meikkaa! Hyvää lauantaita!
