Hoplaa. Perjantai. On ollut suorastaan työn makua tässä viikossa! Siirtyminen pomojen hoivista "kansan pariin" (sic! :D) isoon saliin muiden kääntäjien sekaan on tuonut toimistolla vietettyihin päiviin oikean duunin tunnun. Hiljaksiin on koitettava löytää oma paikkansa kaiken uuden keskellä. Tällaista on edessä nyt ainakin vuoden verran, tällainen on oma työpisteeni, tällaisia ovat työkaverit ympärillä.


Tällä viikolla tuli valmiiksi yksi iso projekti, johon ojensin auttavan käteni ja kääntelin melkoisen läjän teknistä tietokonemarkkinointia. Sain tänään uurastuksestani oikein kirjallisen palautteen oikolukijalta, joka ystävällisin sanakääntein (taito sekin!) murskasi kuvitelmani siitä, että seitsemän opiskeluvuoden jälkeen muka olisin jotain kääntämisestä oppinut. :D Asiallista, aiheellista palautetta - mutta kyllä ärsytti omat möhlöt. Olin esimerkiksi unohtanut, että suomessa on olemassa sellainen kansainvälisessä puhelinliikenteessä ihan kätevä sana kuin suuntanumero. Ja toisessa kohdassa olin kääntänyt muutamankymmentä samanlaista virkettä väärin, kun luotin käännösmuistin ehdottamaan ratkaisuun enkä valinnut sitä sanamuotoa, jonka itse arvelin paremmaksi - ja joka olisi sitä ollutkin. Ja sitten tietysti ihan niitä perinteisiä "mitä sä oikein ajattelit, älä ikinä enää käännä tällaisia kohtia tällä tavalla" -vinkkejä.

Virheistä opiksi! Ei voi heti kaikkee osata ku pitää ensin opetella! Opettelu tuossa firmassa tapahtuukin oman työyhteisön lisäksi myös kansainvälisissä tunnelmissa verkko-puhelinkonferenssisysteemien välityksellä. Tänäänkin vietin tunnin verran luurit päässä ruudun äärellä, kun kouluttajatäti opasti Englannista käsin meitä uusia työntekijöitä firman yhteisen verkkotyöympäristön saloihin. Tällä kertaa mukana oli porukkaa ainakin Ranskasta, Unkarista ja Libanonista. Jotenkin kiva tunnelma noissa koulutuksissa, kun pääsee "tapaamaan" muita noviiseja, vaikka kommunikointi toki rajoittuukin kouluttajalle esitettyihin kysymyksiin ja kommentteihin. Joka tapauksessa tulee sellainen hauska tervetulleisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnelma - ja sellainen olo, että sillä omalla (toistaiseksi) vaatimattomalla työpanoksella on merkitystä isossa puljussa.

Harvinaisen väsähtäneissä tunnelmissa tähän viikonloppuun. Voisin vaan maata soffalla ja syödä shipshejä, mutta gradu on asiasta eri mieltä. Vitu mikä stressi siitäkin satana.