Mitäs perkelöidiä! Joku oli käynyt iltapäivän aikana laittamassa kaduille jäätä. Töistä kotiin pyöräillessä ei ollut vielä yhtään liukasta, mutta balettimatka ennen kahdeksaa katkesi kaatumiseen. Grr. Ensin tuli säikähdys, sitten mehevä kankkujomotus, lopulta kiukustus. Ei muuta kuin etupuskuri ojennukseen ja taluttamaan jäiseen alamäkeen. Lips vips vaps sanoi jalat tennareissa. Kiukustus. Täyskäännös, tsygä pyörävarastoon ja Duussi kotiin lämpimään suihkuun.

Se on kiukun paikka ny. Muistin kyllä, että liukkaus on enimmäisen raivostuttavaa, mutten muistanut että se on NÄIN enimmäisen raivostuttavaa. Kävellen tuhraantuu puolet enemmän aikaa kuin fillarilla, eikä vanhat talvikengät ole niin kivat kuin tennarit. Kiuk!

Talvipyöräilyn puolestapuhujille tiedoksi, että teidän reippaaseen joukkoonne kuuluin ennen itsekin, mutta kahden vuoden takainen megakaatuminen sai aikaan sellaisen trauman, etten enää liukkailla polje. Huomenna taitaa jotain lumen sorttista olla tulossakin, ilmeisesti vähintäänkin räntää tuohon jään päälle. Oh bliss.

Äh, mitäpä tässä murjottamaan - tämä iltahan on kuin luotu pyykinpesulle, kananmunien keittämiselle, kynsien lakkaamiselle, askarteluideoinnille, wordissa naputtelulle. Kaiken tämän kun tekee kärkitossut jalassa (villasukat niiden päällä), tossukat pääsee mukautumaan jalkaan entistä paremmin ja välillä voi nousta varpasilleen tai tehdä parit pikkuhyppyset (sarjassamme balettitermejä normaalien ihmisten kielellä).

Ja mitäpä tässä murjottamaan varsinkin kun taustalla soi ihanainen The Pipettes! Pull shapes! Kun en tänään Tavastialla ole tyttöjen keikkaa katsomassa, kelpaa täällä etäfiilistellä. Aika pupusia!