Hölmistyttää!

Kävelin äsken yliopistolla vastakkain yhden tutun tytön kanssa, kyseessä eksän kaverin kihlattu jonka kanssa aikoinaan suht tiiviisti pyörittiin samassa porukassa, ei kylläkään varsinaisesti ystävystytty. Tyttö tulee usein vastaan kun opiskelee samoilla laitoksilla - ja joka kerta sama juttu. Mä moikkaan hymyillen, tyttö tuijottaa tylysti ja kävelee ohi. Excuse me? Ei mulla mitään aikeita ole jäädä vaihtamaan kuulumisia, kunhan nyt vaan pidän vähemmän typeränä moikata tuttua naamaa menneiltä vuosilta kuin olla moikkaamatta. Liekö sitten syynä perustympeys, henkilökohtainen tympeys vai eikö se vaan todella muista mua - ei voi olla mahdollista, mähän olen niin kertakaikkisen valovoimainen ja unohtumaton! :D

Fair enough, ens kerralla saa pitää tunkkinsa, en taida enää moikata mäkään.

Yliopistolla siis kävin viettämässä aikaa lempiharrastukseni valokopioinnin parissa, proseminaaria varten vähän lisää lähdekirjallisuutta. Deadlineen tasan kaksi viikkoa - saas nähdä, miten tässä käy! Huomista graduseminaaritapaamista varten puolestaan en ole edennyt oikeastaan yhtään, kipeys kun pisti aikataulut uusiksi ja prioriteettisija lankesi lopulta tuolle prosemmalle.

Taudin talttumisesta huolimatta työpiste (Albin ja opiskelukansiot) jumittaa edelleen tässä sängyllä. Nii pal rennompaa! Ehkä mun huomenna kuitenkin pitäisi koittaa asiallistua ja siirtyä takaisin pöydän ääreen. Alkaa kerääntyä uuteen päiväpeittoon ikäviä suklaatahroja. :D

Iloinen yllätyslahjus hepun levyhyllystä, oli oikeassa arvellessaan että mun tulee tätä enemmän kuunneltua. Ihkuteemun ihkupablo on edelleen levyn selkeästi paras biisi. Tekee mieli tanssilattialle! Dynamoon! Päästäkää! Hey, shut up and love me, oh shut up, shut up and love me!