Aurinkoista torstaihuomenta! 8) Täällä alkoikin tämä aamu hieman tavanomaista pähäkämmin, kun kelloradio soitti herätykseksi Danko Jonesia! Lauantaina livenä Ruisrockissa jé! Hey do you kiss on the first date! No joojoo, ovathan nuo käyneet Suomessa viime vuosina noin sata kertaa, mutten ole koskaan päässyt näkemään. Kaikki muut on jo kyllästyneet ja meitsi innoissaan kuin piäni possunpoikanen. :D
Eilen tyttöjen kanssa murkina- ja seurustelupaikaksi valikoituikin kaupungin ainoa kunnon intialainen ravintola (menetimme neitsyytemme kaikki kolme!). Indima oli meluisasta sijainnistaan huolimatta oikein viihtyisä, henkilökunta mahdottoman sympaattista ja ruoka aivan erinomaista! Hintakin kohtuullinen: 16,50€ meni ja sain eteeni annoksen paratha-leipää, vihanneksia erikoisjuuston (sic), pähkinöiden ja rusinoiden kanssa kerma-tomaatti-kastikkeessa, basmatiriisiä ja vielä limun. Minä kun oon tämmönen tulista säikkyvä arkajalka, oli ihan erityisen kiva että tuolla saikin itse valita ruokansa tulisuusasteen annoksesta riippumatta. Mietoa, kiitos. Ja kyllä me tytöt sitten syötiinkin - niin paljon, ettei mahtunut jälkkäriksi edes mangolassi! Täytyy siis mennä uudestaan! :)
Uusista Alpen light -myslipatukoista maistettu ensimmäisenä boksillinen citrus fruits -patukoita. Turhan tunkkaisia, tuolta makuyhdistelmältä kun on niin tottunut odottamaan nimenomaan raikkautta. Tänään pääsee töihin evääksi ensimmäinen patukka makua apple & sultana, rusinaa pukkaa! Vihoviimeisenä vuoroaan saa odottaa summer fruits -setti, joka saattaa perinteisimpänä ollakin se paras versio.
Myslinainen täällä hei! :D En ehkä enää ikinä ehdi syödä mitään muuta leipää. Tai mitään muutakaan kuin näitä. Fazerin puikulaperheen kuopus, myslipuikulat, niin nam että lääh.
Alennusmyynneistä ostettu yksi kappale tarpeellista etsinnän alla ollutta asiaa: täydellinen jumppatoppi! Miinus 30% alesta löytyi tuommonen, mutta vihreä - kaikki mut tuntevat tietää, etten käytä vihreän-vihreitä vaatteita ikinä milloinkaan. Paitsi tästedes jumpassa. Sisäänrakennettu toppiosa tuntuu tarpeeksi napakalta, samoin tietysti koko paita, jotain hianoa supplex-matskua nääs. Ja kerrankin on tarpeeksi pitkä! Ja arvatkaas, kokoa S! Peakin yläosat tuppaa olemaan jotenkin suurella kauhalla kokoluokitettu, sen normaalin M:n (niinku mursu, kukuukkutsuu) sijaan mulle sopivampi on yleensä S (niinku simpsakka). Enpä pane pahakseni. ;) Ja brändipoliisit hiljaa siellä takarivissä - Peak on jo vuosia ollut mun lempilempi- merkki, niitä ainoita joiden nimeä ihan mielelläni suostun kantamaan ylläni noinkin räikeästi näkyvissä. Perfect! Tänään pumppiin! :)
Eilen tyttöjen kanssa murkina- ja seurustelupaikaksi valikoituikin kaupungin ainoa kunnon intialainen ravintola (menetimme neitsyytemme kaikki kolme!). Indima oli meluisasta sijainnistaan huolimatta oikein viihtyisä, henkilökunta mahdottoman sympaattista ja ruoka aivan erinomaista! Hintakin kohtuullinen: 16,50€ meni ja sain eteeni annoksen paratha-leipää, vihanneksia erikoisjuuston (sic), pähkinöiden ja rusinoiden kanssa kerma-tomaatti-kastikkeessa, basmatiriisiä ja vielä limun. Minä kun oon tämmönen tulista säikkyvä arkajalka, oli ihan erityisen kiva että tuolla saikin itse valita ruokansa tulisuusasteen annoksesta riippumatta. Mietoa, kiitos. Ja kyllä me tytöt sitten syötiinkin - niin paljon, ettei mahtunut jälkkäriksi edes mangolassi! Täytyy siis mennä uudestaan! :)
Uusista Alpen light -myslipatukoista maistettu ensimmäisenä boksillinen citrus fruits -patukoita. Turhan tunkkaisia, tuolta makuyhdistelmältä kun on niin tottunut odottamaan nimenomaan raikkautta. Tänään pääsee töihin evääksi ensimmäinen patukka makua apple & sultana, rusinaa pukkaa! Vihoviimeisenä vuoroaan saa odottaa summer fruits -setti, joka saattaa perinteisimpänä ollakin se paras versio.
Myslinainen täällä hei! :D En ehkä enää ikinä ehdi syödä mitään muuta leipää. Tai mitään muutakaan kuin näitä. Fazerin puikulaperheen kuopus, myslipuikulat, niin nam että lääh.
Alennusmyynneistä ostettu yksi kappale tarpeellista etsinnän alla ollutta asiaa: täydellinen jumppatoppi! Miinus 30% alesta löytyi tuommonen, mutta vihreä - kaikki mut tuntevat tietää, etten käytä vihreän-vihreitä vaatteita ikinä milloinkaan. Paitsi tästedes jumpassa. Sisäänrakennettu toppiosa tuntuu tarpeeksi napakalta, samoin tietysti koko paita, jotain hianoa supplex-matskua nääs. Ja kerrankin on tarpeeksi pitkä! Ja arvatkaas, kokoa S! Peakin yläosat tuppaa olemaan jotenkin suurella kauhalla kokoluokitettu, sen normaalin M:n (niinku mursu, kukuukkutsuu) sijaan mulle sopivampi on yleensä S (niinku simpsakka). Enpä pane pahakseni. ;) Ja brändipoliisit hiljaa siellä takarivissä - Peak on jo vuosia ollut mun lempilempi- merkki, niitä ainoita joiden nimeä ihan mielelläni suostun kantamaan ylläni noinkin räikeästi näkyvissä. Perfect! Tänään pumppiin! :)
