Ei tää nyt oikeen.

Olo on ihan ulkopuolella kaikesta. Aamulla annoin itselleni luvan nukkua puoli yhdeksään, toivoin että kunnon pitkät yöunet auttais vireystasoon. Ei mainittavaa parannusta. Äsken kokouksessa kuuntelin hiljaa muiden äänekästä mesoamista ranskaksi, vastasin kun kysyttiin (you'll speak when you're spoken to) ja tein kuuliaisesti muistiinpanoja. Enkä lähtenyt kokouksenjälkeislounaalle, kun kollegat pyysi, ei nyt huvittanut. Sen sijaan yksin kammiossani vietän lounastaukoa kuunnellen tuota linkin Editorssia, ja sitmullon teetä ja banaanijukurttia ja kokouksesta jääneitä venäläisiä suklaita. :D

Huominen työyhteisöaamupäivä vähän arveluttaa, jos tämä väsynyt mielentila jatkuu - uuden tulokkaan näkökulmat asioihin saattavat olla hieman kärjistyneitä. Mä en löydä paikkaani täällä! Olenko opiskelija vai teidän kollega! Älkää lyökö kun olen ihan surkea puhumaan ranskaa!

Matkakaipuukin puskee jostain. Ei ainakaan auttaneet ne viikonloppuna katsotut ihanat Prahan-kuvat - sinne jos joskus pääsen, lupaan opetella juomaan olutta! Tekis mieli hypätä bussiin ja ajaa vaikka.. vaikka Raisioon. Hetkeksi vaan pois Turusta. Onneksi lähdetään äitin kanssa kekrivisiitille mummilaan. Salo is the place to be.

Hetki vielä graduilua, heissolenge! Päivän tunnusmelodian esittää SMG: