Se on kuulkaa ohi ny. Sanoin iltapäivällä kuuden tunnin leppoisahkon sunnuntai- työpäivän päätteeksi kerrokselleni heiheit ja kiitokset yhteisistä reilusta kahdesta vuodesta. Pomo oli harmissaan, kun joutuu tässä pienen ajan sisään laskemaan useampia siivoojatyttöjä menemään, mutta toivotti toki onnea jatkoon. Ja mikä tärkeintä - leipomani valkosuklaa-tummasuklaa-mysli-keksit maistui työkamuille. :)
En oikein vielä tiedä, millainen olo nyt on. Yksi vaihe elämästä takana.. silloin keväällä 2004 työt aloittaessani olin maailman tyytyväisin, että sain tuollaisen suht vakituisen työpaikan, jossa riittäisi tekemistä opiskelujen oheenkin. Tai että sain ylipäätään minkäänlaisen työpaikan - se alkuvuosi oli niin rankkaa aikaa, etten viitsisi pahemmin muistellakaan. Vasta kuvioihin ilmestynyt heppu joutui välittömästi koetukselle jatkuvasti itkevän ja muutenkin vähän mielenvikaisen uuden tyttöystävän kanssa, opiskelut menivät aivan jäihin kun vain istuin turtana tietokoneeni edessä saamatta kirjoitettua riviäkään, ystävyyssuhteet kärsivät uupumisestani ja erakoitumisestani niin että olin liian lähellä menettää tärkeimpiä ympäriltäni.. kunnes toukokuun alussa pääsin hotellille töihin ja elämään alkoi vähitellen tulla uutta rytmiä, uutta vauhtia, kai uutta toivoakin.
Niin että vaikka tässä on matkan varrella siihen siivoamiseen rankasti väsyttykin, ei varmaan pomo tiennytkään mistä kaikesta häntä kiitin, kun tänään lähdin. :)
Nyt suunta kohti akateemista virkamaailmaa! Yksi kamu tuossa oli jo sitä mieltä, että tulen olemaan tuossa uudessa työssäni "silkkaa timanttia". :D Pari viikkoa tässä vietän omaa lomaa (eli olen yliopistolla kirjoilla oleva työtön naisihminen, kuten heppu asiallisesti huomautti, kiitos vaan) ja sitten kaasu pohjaan uudessa duunissa. Jännittää! :)
Lomalle on toistaiseksi seuraavanlaisia hurjia suunnitelmia:
En oikein vielä tiedä, millainen olo nyt on. Yksi vaihe elämästä takana.. silloin keväällä 2004 työt aloittaessani olin maailman tyytyväisin, että sain tuollaisen suht vakituisen työpaikan, jossa riittäisi tekemistä opiskelujen oheenkin. Tai että sain ylipäätään minkäänlaisen työpaikan - se alkuvuosi oli niin rankkaa aikaa, etten viitsisi pahemmin muistellakaan. Vasta kuvioihin ilmestynyt heppu joutui välittömästi koetukselle jatkuvasti itkevän ja muutenkin vähän mielenvikaisen uuden tyttöystävän kanssa, opiskelut menivät aivan jäihin kun vain istuin turtana tietokoneeni edessä saamatta kirjoitettua riviäkään, ystävyyssuhteet kärsivät uupumisestani ja erakoitumisestani niin että olin liian lähellä menettää tärkeimpiä ympäriltäni.. kunnes toukokuun alussa pääsin hotellille töihin ja elämään alkoi vähitellen tulla uutta rytmiä, uutta vauhtia, kai uutta toivoakin.
Niin että vaikka tässä on matkan varrella siihen siivoamiseen rankasti väsyttykin, ei varmaan pomo tiennytkään mistä kaikesta häntä kiitin, kun tänään lähdin. :)
Nyt suunta kohti akateemista virkamaailmaa! Yksi kamu tuossa oli jo sitä mieltä, että tulen olemaan tuossa uudessa työssäni "silkkaa timanttia". :D Pari viikkoa tässä vietän omaa lomaa (eli olen yliopistolla kirjoilla oleva työtön naisihminen, kuten heppu asiallisesti huomautti, kiitos vaan) ja sitten kaasu pohjaan uudessa duunissa. Jännittää! :)
Lomalle on toistaiseksi seuraavanlaisia hurjia suunnitelmia:
- jääkaapin pakastelokeron sulatus (no vaikee sulattaa kun se on aina täynnä ruokaa)
- pyöräretki tutustumiskäynnille Lidliin (how exciting, neitsyys menee)
- musan kuuntelua & leffojen katsomista (uusi Musekin vielä ostamatta)
- koulujuttusia (asenteella "äkkiä käsistä pois huishais")
- perinteinen jokavuotinen isä-tytär-reissu Tukholmaan (Stockholm Stockholm stad i världen, Stockholm Stockholm världens stad)
- pirusti jumppaa ja vähemmän karkkii
- ennakkotutustumista ensi vuoden opetusohjelmaan sun muihin uuden duunin kuvioihin
- LEPÄILYÄ!
