Terveisiä reissusta! Takana pari päivää silkkaa mukavuutta kivassa kaupungissa, vanhoja rakkaita ystäviä ja uusia huippuja tuttavuuksia, halauksia ja hymyilyä ja naurua, mainioita tanssiaskelia mainiossa baarissa, liikutuksen hetkiä kauniiden sanojen ja sävelten äärellä, keskittynyttä askartelua vanhojen hyvien aikojen malliin, tyttömäistä hemmottelua, varsin kohtuullista rahan- ja alkoholinkäyttöä, vieläpä hyötykäyttöön päässyt käsialakin. Ja mikä tärkeintä: itsensä näköisiin juhliin tyytyväinen ja niistä silminnähtävän onnellinen juhlakalu. Ihanaa ja voi että ja justniinkupitikin.
Eilen illalla iski locomotion (kamoon beibi duu te lokomousson), tänään taas iski lökömotion pitkään nukutun aamun jälkeen pannarin ja askartelutalkoiden äärellä - ja vielä illan päätteeksi iski hätämotion! Erikoistilanne! Kuuden jälkeen lähteneen junan oli tarkoitus olla perillä puoli yhdeksän, mutta minäpä saavuin kotiin vasta puoltatoista tuntia myöhemmin. 10 kilsan päässä Turusta oli raiteilla sähköhäiriö, siihen jäätiin eikä muuta voitu. Tunnelma junassa ehti vieraiden ihmisten kesken muuttua hysteerisen nauravaiseksi ennen kuin kaikki yhdeksän täyttä vaunullista matkustavaisia purettiin siihen suurinpiirtein keskelle ei mitään odottamaan VR:n tilaamia takseja ja busseja (joita ei tietenkään näkynyt). Mikäs hätä minulla kun ei ollut kiirettä vaikkapa satamaan, kuten monilla, laivajuna kun oli kyseessä. Pari puhelinsoittoa ja puolisen tuntia odottelua, niin johan sieltä kaarsi tuttu prätkä hakemaan - pääsin pitkästä aikaa isin kyytiin! Onneksi isi ei ollut saaressa vaan kotona, onneksi ei ollut ottanut tarjottua viinilasillista ja onneksi ei satanut. Kiva oli päristellä pikkuteitä, prätkämimmi mä oon ouje.
Juuri tälle samalle viikonlopulle osunut Prometheus-leirin 10-vuotistapaaminen jäi valitettavasti tällä kertaa väliin - luotan siihen, että porukalla on ollut niin hauskaa, että kokoontumisajoja järjestetään vastaisuudessa vähintään vuosittain niin että mäkin ehdin ens kerralla mukaan! Sen verran pääsin silti tunnelmaan itsekin, että menomatkalla osui samaan junaan vanha ystävä, joka juuri tuonne miitinkiin oli menossa. Yhdessä katseltiin valokuvia ja muisteltiin leirin tapahtumia - ja että mikäs perhana se tuonkin nimi oli. :D Samalla saatiin mukavasti hoidettua omien kuulumistemme päivitykset parin viime vuoden ajalta. On niin sääli, kun kaksi huonoa yhteydenpitäjää sattuu kamuiksi keskenään! :D Vaikka toisaalta on aina yhtä ihana huomata, että taas sitten pitkästä aikaa tavatessa juttu jatkuu kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja halaus on oikeasti lämmin. Niin kovin tuosta yllättävästä törmäämisestä ilahduin, että ehkä osaisin lähiaikoina ihan soittaa ja kysyä vaikka kahvilaseuraksi!
Lähden harrastamaan nukkumista, edessä uusi työviikko - joskohan sieltä jo alkais loputkin opetushenkilökunnasta palailla lomalta töihin, saisi vähän syksyn tuntua ilmaan. :)
Eilen illalla iski locomotion (kamoon beibi duu te lokomousson), tänään taas iski lökömotion pitkään nukutun aamun jälkeen pannarin ja askartelutalkoiden äärellä - ja vielä illan päätteeksi iski hätämotion! Erikoistilanne! Kuuden jälkeen lähteneen junan oli tarkoitus olla perillä puoli yhdeksän, mutta minäpä saavuin kotiin vasta puoltatoista tuntia myöhemmin. 10 kilsan päässä Turusta oli raiteilla sähköhäiriö, siihen jäätiin eikä muuta voitu. Tunnelma junassa ehti vieraiden ihmisten kesken muuttua hysteerisen nauravaiseksi ennen kuin kaikki yhdeksän täyttä vaunullista matkustavaisia purettiin siihen suurinpiirtein keskelle ei mitään odottamaan VR:n tilaamia takseja ja busseja (joita ei tietenkään näkynyt). Mikäs hätä minulla kun ei ollut kiirettä vaikkapa satamaan, kuten monilla, laivajuna kun oli kyseessä. Pari puhelinsoittoa ja puolisen tuntia odottelua, niin johan sieltä kaarsi tuttu prätkä hakemaan - pääsin pitkästä aikaa isin kyytiin! Onneksi isi ei ollut saaressa vaan kotona, onneksi ei ollut ottanut tarjottua viinilasillista ja onneksi ei satanut. Kiva oli päristellä pikkuteitä, prätkämimmi mä oon ouje.
Juuri tälle samalle viikonlopulle osunut Prometheus-leirin 10-vuotistapaaminen jäi valitettavasti tällä kertaa väliin - luotan siihen, että porukalla on ollut niin hauskaa, että kokoontumisajoja järjestetään vastaisuudessa vähintään vuosittain niin että mäkin ehdin ens kerralla mukaan! Sen verran pääsin silti tunnelmaan itsekin, että menomatkalla osui samaan junaan vanha ystävä, joka juuri tuonne miitinkiin oli menossa. Yhdessä katseltiin valokuvia ja muisteltiin leirin tapahtumia - ja että mikäs perhana se tuonkin nimi oli. :D Samalla saatiin mukavasti hoidettua omien kuulumistemme päivitykset parin viime vuoden ajalta. On niin sääli, kun kaksi huonoa yhteydenpitäjää sattuu kamuiksi keskenään! :D Vaikka toisaalta on aina yhtä ihana huomata, että taas sitten pitkästä aikaa tavatessa juttu jatkuu kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja halaus on oikeasti lämmin. Niin kovin tuosta yllättävästä törmäämisestä ilahduin, että ehkä osaisin lähiaikoina ihan soittaa ja kysyä vaikka kahvilaseuraksi!
Lähden harrastamaan nukkumista, edessä uusi työviikko - joskohan sieltä jo alkais loputkin opetushenkilökunnasta palailla lomalta töihin, saisi vähän syksyn tuntua ilmaan. :)
