Juuri muuta ei päässä ehdi edelleenkään liikkua kuin työtä ja gradua, joiden vastapainoksi vähän heppua ja jumppaa ja balettia. Ymmärtänette, että tällä kattauksella ei kamalasti riitä asiaa blogattavaksi, saati sitten aikaa.

Mut kun kaikkia kuitenkin kiinnostaa toi mun gradu, niin kerrottakoon parilla sanalla mistä on kyse. Tutkin yksinkertaisesti sanottuna televisiotekstitysten luettavuutta, moninkertaisesti sanottuna 18 eurooppalaisen tekstityksiä tekevän instituution tekstityskäytäntöjen skriptovisuaalisia piirteitä. Tutkimus on osa kansainvälistä tekstitysvertailuprojektia, mutta mun aineisto on rajattu laajuus- ja jatkotoimenpidepoliittisista syistä maantieteellisesti koskemaan vain Eurooppaa.

Kaikki 18 kanavaa ovat siis tekstittäneet samat ohjelmanpätkät englannista omille kielilleen: ensimmäinen pätkä on televisiolle dramatisoidusta näytelmästä, toinen dokumentista ja kolmas kokopitkästä elokuvasta. Kuten arvata saattaa, en osaa kaikkia kieliä joille nuo tekstitykset on tehty, joten en pääse tutkimaan kielellisten ratkaisujen vaikutusta luettavuuteen: keskityn siis juurikin vain noihin muihin luettavuuteen vaikuttaviin tekijöihin (lähtien tekstityksen fontin väristä ja koosta aina välimerkkien käyttöön, ajastuskoodeihin ja rivien jaotteluun). Yritän tutkia, miten paljon nuo ratkaisut ovat yhtäältä sidoksissa ohjelman genreen, toisaalta tekstityksen tehneen kanavan luonteeseen (aineistossa on sekä julkisen palvelun tv-kanavia että kaupallisia tekstitysyhtiöitä), kolmaalta (sic) maahan jossa tekstitys on tehty ja/tai kieleen jolle tekstitys on tehty (aineistossa on muutamia samassa maassa toimivia kanavia ja muutamia eri maissa toimivia, mutta samalle kielelle tekstityksen tehneitä kanavia).

Niin, ja nuo jatkotoimenpidepoliittiset syyt liittyy siis siihen, että tavoitteena on selvittää miten paljon nuo tekstityskäytännöt eroavat toisistaan Euroopan mittakaavassa yhtäältä maiden, toisaalta kielten ja kolmaalta (sic) saman tekstityksiä tekevän instituutionkin sisällä. Tämän selvityksen ja lisätutkimusten pohjalta sitten päästään (ehkä jonain päivänä, jos tarvetta lopulta ilmenee) luomaan eurooppalaisille tekstittäjille tarkoitettu yhteinen "kultaisen käytöksen kirja", tavoitteena tietysti katsojan tyytyväisyys optimaalisen luettavien ruututekstien avulla. Hypoteeseja tai tämänhetkistä otsikkoa en täällä sen tarkemmin viitsi paljastaa kun joku urpo kuitenkin menis ja plagiois koko paskan. :D

Et semmosta. Nyt tiedätte, minkä parissa päiväni (ja mielenterveyteni) kulutan. :)