On taas tullut jumpattua (mikä ei kyllä näy sitten pätkän vertaa tuossa uuman seudulla, joka näyttää päivä päivältä vain paisuvan - ai eiks sipsien ja vanukkaiden syönti muka autakaan pitämään hoikkana MULLE ON VALEHDELTU) ja siellä jumpassa kiinnitettyä huomiota erinäisiin hurjan jännittäviin seikkoihin. Pikkukivet kuulolle, Duussi kertoo!
Seikka yksi.
Tutun ohjaajan tunnilla on yleensä muuten ihan erityisen kivaa, mutku siellä ei voi lintsata yhtään! :D Eilenkin yritin peississä hiukan rauhoitella yhtäkkistä vatsa- pistoskohtausta huilaamalla hetken kuntopyörän selässä iisimmin poljeskellen ja syvään hengitellen - niin eikös sieltä jo tulla viereen mulkaisemaan, että polkimet vauhtiin siitä nainen! Nööyy!
Seikka kaksi.
Pumppitunnilla yleensä hartiabiisin puolivaiheilla tuleva pystysoutu-osuus tuntuu aina ihanalta kevennykseltä siinä punnerrusten, pystypunnerrusten, vipunostojen ja tiesminkämuiden keskellä. Pacessa taas samainen liike pystysoutulaitteessa on yksi kierroksen ehdottomasti rankimmista pisteistä. Mitvit?
Seikka kolme.
Pukuhuoneessa on ilmeisesti sallittua bostailla alasti pidempiäkin aikoja kuin oma siveellisyyteni ja huomaavaisuuteni ikinä antaisi myöten. Tai sallittua ainakin jos on tosihyvännäkönen. Tänään yksi arabityttö hontoili siellä isoissa tisseissään (ne oli oikeesti aivan jumalattoman kokoiset verrattuna mimmin lyhyyteen) lähes koko sen ajan, kun vaihdoin tunnin jälkeen vaatteet. Eli.. pari minuuttia. No silti - itse olisin kaivannut tissiliiviä suojakseni jo aikaisemmassa vaiheessa.
Seikka neljä.
Ilmastointi olis näin kesäkuumalla sort of tarpeellinen olla kunnossa. Tänäänkin täydessä pumppisalissa pintaan päässeen hien määrä oli jotain ihan epätodellista. Treenihousut polvista alaspäin koko matkalta litimärät, samoin uuden vaalean- sini-vihreän jumppatopin (Duussi <3 alennusmyynnit!) koko selkämys. Koominen näky.
Seikka viisi.
Mikähän siinäkin on, että ensikertalaiset niin usein eivät ymmärrä tulla tunnille ajoissa? Vaikka itsekin valitettavasti kuulun siihen kunniattomaan ainamuutaman- minuutinmyöhässäkaikkialta-ihmisryhmään, mihin tahansa ihan uuteen paikkaan mennessä yritän kyllä ehdottomasti olla paikalla reilusti ajoissa enkä vasta paria minuuttia sovitun ajan jälkeen. Tänään meni pumppitunnin alusta monta minuuttia odotteluun, kun ohjaaja joutui opastamaan myöhässä tulleet noviisit hommassa käyntiin. Paitsi että koko muulle porukalle tuollainen venailu on turhauttavaa, on se varmasti epämukavaa myös niille ekakertalaisille, jotka siinä tajuavat muiden hermostuvan moisesta viivytyksestä. Ehdotinkin, että joskohan vaikka nettiin saisi siihen pumppiesittelyn ja -aikataulujen viereen jonkinlaisen maininnan, että ekalla kerralla kannattaa tulla reilusti ajoissa. Jos ei jo oma järki kerta sano.
Jumppa on parasta
Seikka yksi.
Tutun ohjaajan tunnilla on yleensä muuten ihan erityisen kivaa, mutku siellä ei voi lintsata yhtään! :D Eilenkin yritin peississä hiukan rauhoitella yhtäkkistä vatsa- pistoskohtausta huilaamalla hetken kuntopyörän selässä iisimmin poljeskellen ja syvään hengitellen - niin eikös sieltä jo tulla viereen mulkaisemaan, että polkimet vauhtiin siitä nainen! Nööyy!
Seikka kaksi.
Pumppitunnilla yleensä hartiabiisin puolivaiheilla tuleva pystysoutu-osuus tuntuu aina ihanalta kevennykseltä siinä punnerrusten, pystypunnerrusten, vipunostojen ja tiesminkämuiden keskellä. Pacessa taas samainen liike pystysoutulaitteessa on yksi kierroksen ehdottomasti rankimmista pisteistä. Mitvit?
Seikka kolme.
Pukuhuoneessa on ilmeisesti sallittua bostailla alasti pidempiäkin aikoja kuin oma siveellisyyteni ja huomaavaisuuteni ikinä antaisi myöten. Tai sallittua ainakin jos on tosihyvännäkönen. Tänään yksi arabityttö hontoili siellä isoissa tisseissään (ne oli oikeesti aivan jumalattoman kokoiset verrattuna mimmin lyhyyteen) lähes koko sen ajan, kun vaihdoin tunnin jälkeen vaatteet. Eli.. pari minuuttia. No silti - itse olisin kaivannut tissiliiviä suojakseni jo aikaisemmassa vaiheessa.
Seikka neljä.
Ilmastointi olis näin kesäkuumalla sort of tarpeellinen olla kunnossa. Tänäänkin täydessä pumppisalissa pintaan päässeen hien määrä oli jotain ihan epätodellista. Treenihousut polvista alaspäin koko matkalta litimärät, samoin uuden vaalean- sini-vihreän jumppatopin (Duussi <3 alennusmyynnit!) koko selkämys. Koominen näky.
Seikka viisi.
Mikähän siinäkin on, että ensikertalaiset niin usein eivät ymmärrä tulla tunnille ajoissa? Vaikka itsekin valitettavasti kuulun siihen kunniattomaan ainamuutaman- minuutinmyöhässäkaikkialta-ihmisryhmään, mihin tahansa ihan uuteen paikkaan mennessä yritän kyllä ehdottomasti olla paikalla reilusti ajoissa enkä vasta paria minuuttia sovitun ajan jälkeen. Tänään meni pumppitunnin alusta monta minuuttia odotteluun, kun ohjaaja joutui opastamaan myöhässä tulleet noviisit hommassa käyntiin. Paitsi että koko muulle porukalle tuollainen venailu on turhauttavaa, on se varmasti epämukavaa myös niille ekakertalaisille, jotka siinä tajuavat muiden hermostuvan moisesta viivytyksestä. Ehdotinkin, että joskohan vaikka nettiin saisi siihen pumppiesittelyn ja -aikataulujen viereen jonkinlaisen maininnan, että ekalla kerralla kannattaa tulla reilusti ajoissa. Jos ei jo oma järki kerta sano.
Jumppa on parasta
