Jasso. Timantit voi olla joidenkin tyttöjen parhaita ystäviä, mutta mun bestis on kyllä mun alaselkä. Ystävyyden merkityksen ymmärtää taas tällaisena päivänä, kun sieltä alaselästä vihloo ja juilii ja jumii siihen malliin, että oikein makeaan kohtaan osuessaan salpaa henkeä. Isillä ja äidillä ihan samat ongelmat, ei siis ihme että mullekin on siunaantunut huono selkä. Ja turha antaa nyt niitä "treenaa vatsa- ja selkälihakset kuntoon niin ei satu enää" -neuvoja - kunnossahan ne, nyt ei ole siitä kyse. Selkäkipujen voiman (ja pelottavuuden) voinee ymmärtää vain toinen selkäkipuinen.
Eilisestä tulikin kahden elokuvan päivä, kun illalla katsoin vielä telkkarista tulleen Storytellingin. Taas kerran ihmettelin hienon elokuvan äärellä, miten ihmeessä en ollut nähnyt tuota aiemmin! Ohjaaja Todd Solondzilta olen aiemmin katsonut vain Happinessin, joka oli vakuuttava ja vaikuttava. Kuten oli myös tämä eilinen - anteeksi, nyt jää juonikuvaukset ja muut analyysit tekemättä, kannattaa katsoa ja nauttia (ja ahdistua) kunkin ihan itse. Tuttuja hyviä näyttelijöitäkin vaikka millä mitalla! Paul Giamattia katsoin eilen myös hetken valkokankaalta, kun ennen joukkoseisontaa tuli traileri M. Night Shalamalamalan uudesta leffasta, Lady in the Water. Vaikutti tutulta Shyalamanalanamanilta, yliluonnollista koukkua ja psykologista jännää. Huii!
Eilisestä tulikin kahden elokuvan päivä, kun illalla katsoin vielä telkkarista tulleen Storytellingin. Taas kerran ihmettelin hienon elokuvan äärellä, miten ihmeessä en ollut nähnyt tuota aiemmin! Ohjaaja Todd Solondzilta olen aiemmin katsonut vain Happinessin, joka oli vakuuttava ja vaikuttava. Kuten oli myös tämä eilinen - anteeksi, nyt jää juonikuvaukset ja muut analyysit tekemättä, kannattaa katsoa ja nauttia (ja ahdistua) kunkin ihan itse. Tuttuja hyviä näyttelijöitäkin vaikka millä mitalla! Paul Giamattia katsoin eilen myös hetken valkokankaalta, kun ennen joukkoseisontaa tuli traileri M. Night Shalamalamalan uudesta leffasta, Lady in the Water. Vaikutti tutulta Shyalamanalanamanilta, yliluonnollista koukkua ja psykologista jännää. Huii!
Tuossa pitkän työpäivän jälkeen päiväunille rauhoittuessa tuli mieleen yksi suuri toive. Sellainen, joka on oikeasti mahdoton toteuttaa. Mutta toivoisin kuitenkin: voisiko vanhenemisen pysäyttää nyt tästä hetkestä alkaen muutamaksi vuodeksi eteenpäin? Ei niin, etteikö aika saisi lainkaan kulua, mutta niin, että minä itse ja läheisimmät ihmiset ympärilläni pysyttäisiin tämän ikäisinä kuin nyt ollaan. Ei ikiajoiksi (joo en halua olla forever young), mutta sellainen kolmen viiva viiden vuoden pieni delay olisi oikein kiva. Mun on hyvä olla nyt 24-vuotias, enkä halua että isovanhemmista tulee ihan vielä niin vanhat että olisivat poispäin menossa. Ei vielä, mä en ole valmis vielä. Jooko, muutama vuosi vaan?
Musen komeanniminen uutukainen Supermassive Black Hole on ollut tällä viikolla X-Ryhmän tehobiisinä. Pääsin tuon kuulemaan vasta juuri äsken - apua, miten se kuulosti niin.. miten se ei kuulostanutkaan ihan.. voi ei. Mun oma rakas Muse onkin tehnyt ajan hengen mukaisen väärällä tavalla helpon ja väärällä tavalla tanssittavan (siinä mielessä mitä ihanaa tykitystä bändiltä on kolmen aiemman levyn verran tottunut saamaan) biisin. On myönnettävä, etten olisi tunnistanut Museksi, jos en olisi tiennyt. Ei ollut niitä tuttuja pianokulkuja, ei ollut sitä tuttua kimakkana rähisevää laulua, ei ollut.. ei ollut oikein mitään siitä, mikä Musessa on viimeisen kolmen vuoden ajan (vasta!) ollut mulle niin hienoa että välillä tekee tiukkaa kuunnella koko bändiä koska biisit räjäyttää pään kaboomm. No nyt ei räjäyttänyt. Biisi potkisi ihan kenen tahansa muun vetämänä vaikka kuinka, mutta että Muse - melkein itkettää! Miten tästä eteenpäin?
Ja kas, näin huomaamme sittenkin olevamme pelottavan konservatiivisia, kun kyse on jostain niin tärkeästä kuin musiikki ja Muse. :D
Perjantai-iltaa rauhassa kotona, jääkaapissa odottelee testiin pääsyä kaksi uutta makealta kuulostavaa Rekorderlig-siideriä, mansikka-lime ja omena-vanilja. Josko jommankumman tänään vielä kietaisisi! :)
