Hei älkää nyt viittikö! Etteikö muka kukaan teistä 40 tilaajasta tai (Blogilistan mukaan) 126 viikottaisesta lukijasta tunne enempää noita musavisan poikia? Kärsivällisyyteni on rajallinen, en ehkä jaksa odottaa huomiseen oikeiden vastausten paljastamisen kanssa kun kerta mitään ei tapahdu. :D
Uusi viikko alussa taas - viikko, jonka aikana vaihdetaan huhtikuuhun! Oisko vähänniinku kevät!
Lauantain viiskymppisjuhlat oli mukavat. Seurustelu-upseerien tehtävät tosin lipsuivat seurustelusta enemmänkin kahvinkeiton, tiskaamisen ja boolimaljan tyhjentämisen puolelle. Hepun sukulaisia on aina kiva nähdä, ja jotenkin oma olo tuntui lauantaina vapautuneemmalta, luontevammalta ja iloisemmalta kuin koskaan ennen siinä porukassa. Tässä alettaneen vähitellen miettiä sellaistakin get-togetheria, että esiteltäisiin vanhemmat toisilleen! Miten jännittävää!
Lauantai-iltana näin vihdoin parhaan elokuvan Oscarin voittaneen Crashin. Hienohan se oli, kaikkien odotusteni mukaisesti. Heppu katsoi jo toista kertaa, joten saattoi keskittyä lähinnä Jennifer Espositon tissiin :D mutta itse kyllä jouduin melkoiseen ajatusmylläkkään. Miten vaivattomasti ja pakottamatta se tarina kulki! Oli se kyllä. Raaka ja kaunis tämä maailma. Ja miten tärkeä jokaisen pienen elämän jokainen hetki on.
Kroppa on kyllä sellaisessa tilassa, että vähän häiritsee olemista. Alaselkä ei tykännyt mun kepeän huolettomasta loikastani tänään työpäivän päätteeksi roskalavan portailta alas, vihloo ei-niin-kepeästi. Muu setti on edelleen jumissa perjantaisesta pumpista, ja fiilinki on muuten vain turbea kaikista viikonloppuna syödyistä herkkusista - fiksuna tyttönä kinusin lauantain juhlista mukaani vielä laatikollisen yli jääneitä leivonnaisia. :D
Mutta tänään en ole syönyt yhtään karkkia! Enkä ostanut! Juhlapäivä!
Proseminaarin deadline tasan viikon päästä. Yritän estää paniikkia tulemasta, vaikka se on jo ihan ovella. Mutta tällä kertaa mieluummin fyysinen turbeus kuin henkinen romahdus, jätän siis jumpat ja tanssit väliin jotta saan edes yritettyä keskittyä kirjoittamiseen. Hyvin epätavallinen ratkaisu mulle, mutta nyt ei aika anna periksi - ensi viikolla taas humppaan ja pumppaan sydämeni kyllyydestä!
Uusi viikko alussa taas - viikko, jonka aikana vaihdetaan huhtikuuhun! Oisko vähänniinku kevät!
Lauantain viiskymppisjuhlat oli mukavat. Seurustelu-upseerien tehtävät tosin lipsuivat seurustelusta enemmänkin kahvinkeiton, tiskaamisen ja boolimaljan tyhjentämisen puolelle. Hepun sukulaisia on aina kiva nähdä, ja jotenkin oma olo tuntui lauantaina vapautuneemmalta, luontevammalta ja iloisemmalta kuin koskaan ennen siinä porukassa. Tässä alettaneen vähitellen miettiä sellaistakin get-togetheria, että esiteltäisiin vanhemmat toisilleen! Miten jännittävää!
Lauantai-iltana näin vihdoin parhaan elokuvan Oscarin voittaneen Crashin. Hienohan se oli, kaikkien odotusteni mukaisesti. Heppu katsoi jo toista kertaa, joten saattoi keskittyä lähinnä Jennifer Espositon tissiin :D mutta itse kyllä jouduin melkoiseen ajatusmylläkkään. Miten vaivattomasti ja pakottamatta se tarina kulki! Oli se kyllä. Raaka ja kaunis tämä maailma. Ja miten tärkeä jokaisen pienen elämän jokainen hetki on.
Kroppa on kyllä sellaisessa tilassa, että vähän häiritsee olemista. Alaselkä ei tykännyt mun kepeän huolettomasta loikastani tänään työpäivän päätteeksi roskalavan portailta alas, vihloo ei-niin-kepeästi. Muu setti on edelleen jumissa perjantaisesta pumpista, ja fiilinki on muuten vain turbea kaikista viikonloppuna syödyistä herkkusista - fiksuna tyttönä kinusin lauantain juhlista mukaani vielä laatikollisen yli jääneitä leivonnaisia. :D
Mutta tänään en ole syönyt yhtään karkkia! Enkä ostanut! Juhlapäivä!
Proseminaarin deadline tasan viikon päästä. Yritän estää paniikkia tulemasta, vaikka se on jo ihan ovella. Mutta tällä kertaa mieluummin fyysinen turbeus kuin henkinen romahdus, jätän siis jumpat ja tanssit väliin jotta saan edes yritettyä keskittyä kirjoittamiseen. Hyvin epätavallinen ratkaisu mulle, mutta nyt ei aika anna periksi - ensi viikolla taas humppaan ja pumppaan sydämeni kyllyydestä!
