Tervetuloa lukemaan yritystä katkaista Duussilan historian pisin hiljaisuus. Uudessa kodissa on asuttu jo kuukauden päivät, mutta intternjeettiä ei vain ole näkynyt (mistä tässä lausuttakoon Elisalle julkinen ”kiitti vitusti”). Lisäksi polkupyörä on ollut epäkunnossa saman ajan - yllättävän invalidisoivaa olla yhtä aikaa ilman nettiä ja fillaria. Ylellisen kahden viikon kesälomani ramppasin sitten hiki päässä äitin luona tekemässä ja lataamassa ja lähettämässä tekstitystöitä - mitäpä sitä turhia lomailemaan, kivempi painaa duunia sekin aika kun voisi relata.

Voidaanko kelata kelloa taaksepäin tonne juhannukseen asti, niin ottaisin loman uusiksi?

On tässä toki ollut kaikkea kivaakin. Kiva Provinssi, kiva juhannus, kiva tanssileiri, kiva Ruisrock, kiva gradu josta sain arvosanaksi eximian (huraa!) ja valmistun kuin valmistunkin vielä tässä kuussa, vanhan tutkintojärjestelmän viimeisenä elinpäivänä 31.7. Ajattelin vetää metkat maisterikännit DBTL:ssä Viikatteen ja SMG:n tahtiin.

Mutta sitä ennen tehdään vielä töitä, sopimus täällä toimistolla jatkuu toistaiseksi elokuun loppuun. Odotan näiltä kahdelta kiireiseltä kesäkuukaudelta selvyyttä siihen, mitä todella haluan jatkossa - jäänkö kuukausipalkalla toimistolle vai heittäydynkö yksityisyrittäjäfriikuksi, jolloin palkka olisi epäsäännöllisempi (kenties ajoittain jopa nykyistä suurempi) ja voisin tehdä enemmän tekstityksiä. Uusi työhuoneeni on valmis täysipäiväiseksi kotitoimistoksi; puitteet uran uuteen suuntaamiseen ovat siis kunnossa, enää kysytään hitusen verran rohkeutta ja organiseeraustaitoja.

Kesän osuvimman kysymyksen esittää kyllä Ylppis ihmisineen.