Että ihminen 16-vuotiaana kirjoittaa tällaisen biisin, johon me sitten tehdään kauneinta piruettisarjaa ikinä.

Huh, mikä päivä. Teatteritreeneissä tehtiin yksi niin rankka tutkiskeluliikeharjoitus, että pääsi itku ihan oikeasti. Kun tehtävänä kert oli hakea tunnetta sisältä itsestään, en viitsinyt panna vastaankaan, päästin vaan menemään. Voi olla, että samalla purkautui tällä viikolla tulleiden ikävien uutisten aiheuttamia vaikeita tunteita, vaikken niitä aktiivisesti siinä ajatellutkaan. Teki joka tapauksessa hyvää päästää vähän höyryjä, vaikka sitten naurunsekaisten kyynelten muodossa, ja tilanteen lauettua ensimmäisenä opettaja-ystävä tuli halaamaan lujasti. Parasta, miten tuossa porukassa ei tarvitse pidätellä, saa ja pitää olla auki.

Teatteritunnin syväluotaavat tunnelmat kaikuivat lyrical-tunnillakin, kun tanssittiin mm. tuohon Kate Bushiin ja ihanaan L'Auran kappaleeseen (jonka olin itse maikalle vienyt kauniin koreografian toivossa). Ja kaiken fiilistelyn jälkeen eimuutaku tsadaa leffaan hihittelemään! En ees spoilaa kovin pahasti, jos sanon että Lääns Bääss! :D

Illan päätteeksi vielä pari tuntia drinkkiä, punkkua, hyvää ruokaa ja hömpöilyä kaupungin toiseksparhaassa italialaisessa ravintolassa. Yrttikana ja marjainen kookospannacotta mahassa tää kellahtais nyt nukkumaan.

Ja niin - I say yes yes this will last forever.