Oli muuten aivan ensimmäinen leffa, jonka ikinä kävin oikeassa elokuvateatterissa katsomassa. Woody Allenia vuodelta 1987. Ei ollut tainnut isi löytää lapsenvahtia juuri silloin. :D

Niin, parista radiosinkusta piti mainita. :)

Radio menee kiinni, kun siellä soi Zen Cafén uutukainen. Rakastele mua on biisin nimi, ja ensimmäinen ZC-veto jota en kertakaikkiaan halua enää kuunnella (vaikka sinkun kansi yyberhieno onkin). Kaksi kertaa riitti kiitti. Aina olen bändistä tykännyt, laulanut onnellisena mukana niin keikoilla kuin spontaaneissa yhteis- laulusessioissakin, hurissut siitä Putron mutkan kautta kiertävän suorasanaisesta riimittelytyylistä. Nyt vaan ei pysty ottamaan yhtään vastaan. Mikä tahansa muu biisi muttei tuota.

Radio pysyy auki, kun siellä soi Kalle Aholan uutukainen. En koskaan on biisin nimi, ja huh miten potkaiseekin! Hurr, kuuntele sinäkin! Ensimmäistä kertaa biisin kuullessani tuli yhtäkkiä jännästi jotenkin niin lämmin, turvallinen olo. Tuttu hieno ääni, jota en heti siinä muuta häärätessäni osannut yhdistää oikeaan lähteeseen. Vaan äkkiähän se sieltä tuli - ihana Kalle. :) Donkkareita olen vuosien varrella kuunnellut kausittain kovinkin innokkaasti, Kallen aiemmasta soolotuotannosta taas on päässyt sykähdyttämään tietysti kaunis Leijat Helsingin yllä, mutta erityisesti taannoinen rokkisinkku Punahilkka. Tämän uusimman valtava kertosäe jää kerrasta päähän soimaan. Tykkäys.