Noni, määki ku muutki. Siello: Duussin kamula. Käyhän raapustamassa puumerkkisi!

Mutta muistattekos tämän muinaisista ystäväkirjoista tutun kätevän runoelman:

Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin,
en koskaan olla tahtoisi
sull' uskoton ja petturi.
Se oisi suurin iloni
jos aina oisit luonani,
jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi.

Jos ystäväni et olekaan
lue joka toinen rivi vaan!