Se on käsiesi liikkeissä
se on taivaankannen valoissa
se on päivällä ja yöllä ja aina
se on täällä se on muualla
se ei puhu, ei voi vastata
olen ymmärtänyt tämän sen valossa
se on taivaankannen valoissa
se on päivällä ja yöllä ja aina
se on täällä se on muualla
se ei puhu, ei voi vastata
olen ymmärtänyt tämän sen valossa
Eilen illalla unta odotellessa alkoi yllättäen soida päässä tuttu kertsi jostain vuosien takaa. Oikein säikähdin - miten voikin noin odottamatta hypätä mieleen niin kirkkaana tuollainen kauan unohduksissa ollut biisi.
Aurahan se. En tosiaan ole CMX:ää aikoihin kuunnellut muuta kuin radiossa soineiden sinkkujen muodossa. Levyhyllystäkään ei kokonaisia albumeita löydy yhtäkään, muutamilla laatikon uumeniin unohtuneilla kaseteilla on joitain biisejä. Pari kertaa olen bändin tässä välissä festareilla nähnyt. Ja nyt ihan varoittamatta humahti musiikin voima päälle niin että hyvä kun henki kulkee!
Koitin ihan muistella, mistä suhteeni CMX:n kanssa alkoi, ja paikallistin ajan jonnekin vuoden 1998 tienoille. Lukiovuosista siis kyse. Yksi niiden aikojen ensimmäisiä CMX-muistikuvia lienee se, kun mulle siteerattiin tekstiviestissä Kultanaamion kertosäettä (how original, mutta sykähdyttihän se silloin). Cloaca Maxima on se mulle tutuin CMX-kokonaisuus, taisi olla Lauran levy jolta äänitin yhden kasetillisen lempibiisejäni. Ja sitä kasettia on kuunneltu. Ja kuunneltu. Ja kuunneltu.
Kuunneltu tänäänkin aika isoissa fiilareissa. Talviunia, Turkoosi, Veden ääri, Joet, Siivekäs, Elokuun kruunu.. phuuhh! Ja kasetin loppuun vähän Piazzollaa. :D
CMX siis ei tule kuitenkaan mieleen lempibändejä listatessa, vaikka niin tärkeä tekijä olikin lukioikäisen Duussin maailmassa. Se mua lähellä oleva osa CMX:ää on niin suppea katsaus bändin tuotantoon (ja vieläpä sieltä helpoimmasta päästä) ettei lempibändiydestä kehtaa puhua.
Kaikkein isoin niistä biiseistä mulle oli kuitenkin Marmori. Enkä tiedä ketään muuta (varsinkaan hc-CMX-diggaria) joka tuosta biisistä erityisemmin pakahtuisi. No minäpä pakahdun! (Ja pakahdun vähän siitäkin, miten silloin pienenä saatoin vain arvella miltä rakastaminen mahtaa tuntua.)
En ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä
vaikka joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä
Aurahan se. En tosiaan ole CMX:ää aikoihin kuunnellut muuta kuin radiossa soineiden sinkkujen muodossa. Levyhyllystäkään ei kokonaisia albumeita löydy yhtäkään, muutamilla laatikon uumeniin unohtuneilla kaseteilla on joitain biisejä. Pari kertaa olen bändin tässä välissä festareilla nähnyt. Ja nyt ihan varoittamatta humahti musiikin voima päälle niin että hyvä kun henki kulkee!
Lennä mieleni lennä
voit mennä
en pelkää ollenkaan
voit mennä
en pelkää ollenkaan
Koitin ihan muistella, mistä suhteeni CMX:n kanssa alkoi, ja paikallistin ajan jonnekin vuoden 1998 tienoille. Lukiovuosista siis kyse. Yksi niiden aikojen ensimmäisiä CMX-muistikuvia lienee se, kun mulle siteerattiin tekstiviestissä Kultanaamion kertosäettä (how original, mutta sykähdyttihän se silloin). Cloaca Maxima on se mulle tutuin CMX-kokonaisuus, taisi olla Lauran levy jolta äänitin yhden kasetillisen lempibiisejäni. Ja sitä kasettia on kuunneltu. Ja kuunneltu. Ja kuunneltu.
Yhtä vähän kuin lakata hengittämästä
ja jatkaa elämistä
voin minä sinua lakata pyydystämästä
ja jatkaa elämistä
voin minä sinua lakata pyydystämästä
Kuunneltu tänäänkin aika isoissa fiilareissa. Talviunia, Turkoosi, Veden ääri, Joet, Siivekäs, Elokuun kruunu.. phuuhh! Ja kasetin loppuun vähän Piazzollaa. :D
Kun katsot molemmilla silmillä
on vain tanssi ei mitään muuta
mutta päästäksesi siihen
sinun on kuljettava loputtomat kilometrit
on vain tanssi ei mitään muuta
mutta päästäksesi siihen
sinun on kuljettava loputtomat kilometrit
CMX siis ei tule kuitenkaan mieleen lempibändejä listatessa, vaikka niin tärkeä tekijä olikin lukioikäisen Duussin maailmassa. Se mua lähellä oleva osa CMX:ää on niin suppea katsaus bändin tuotantoon (ja vieläpä sieltä helpoimmasta päästä) ettei lempibändiydestä kehtaa puhua.
Kaikkein isoin niistä biiseistä mulle oli kuitenkin Marmori. Enkä tiedä ketään muuta (varsinkaan hc-CMX-diggaria) joka tuosta biisistä erityisemmin pakahtuisi. No minäpä pakahdun! (Ja pakahdun vähän siitäkin, miten silloin pienenä saatoin vain arvella miltä rakastaminen mahtaa tuntua.)
Meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän mielettömyyttä
ajatus on leikki, kosketus kuin tulessa
meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän hiljaisuutta
luvuttomat päivät virtaa toistensa lomaan
Minä tulen talvitietä liian vähän rinnassani
liettehiä povella ja haaveissa puhdasta kultaa
Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
haluan sinua, muuttumista lähteeksi
ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin
olet taloni, lämmin sateen keskellä
ja me lennämme surujemme poikki
ei meillä ole muuta
ei muuta kuin vähän mielettömyyttä
ajatus on leikki, kosketus kuin tulessa
meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän hiljaisuutta
luvuttomat päivät virtaa toistensa lomaan
Minä tulen talvitietä liian vähän rinnassani
liettehiä povella ja haaveissa puhdasta kultaa
Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
haluan sinua, muuttumista lähteeksi
ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin
olet taloni, lämmin sateen keskellä
ja me lennämme surujemme poikki
ei meillä ole muuta
