Täten ilmoitettakoon, että Duussilassakin on vihdoin ja viimein löydetty tämä Tanskan ihanuus nimeltä Mew. En ole edes halunnut tutustua bändiin noita radiosinkkuja enempää - suurelta osin ihan siksi, että Mew-diggarit ovat tuntuneet olevan lähes pelottavalla uskonlahkomaisella tavalla hurahtaneet suosikkiinsa (samantyyppisistä puistattavan fanituksen kohteista tulee äkkiseltään mieleen Tori Amos ja Sydän, sydän). Muistan Herkun hehkuttaneen Mewiä jo joskus siellä vuosituhannen alussa(?), sieltä asti siis on nimi kyllä tuttu.

Vaan kas. Vihdoin alan ymmärtää itsekin. Tuo kakkoslevy And the Glass Handed Kites (jonka nimeä tietysti pidin omituisena ennen kuin kuuntelin levyn läpi) löytyi kirjastosta lainaan - hienoa, niin hienoa etteihän tällasta voi ollakaan! Spesiaalia, superia, tahtilajeja, sointuvirtaa, au ja huh. Mew alkaakin ehdottomasti nousta yhdeksi henkilökohtaisista ykkösnimistä tämänkesäistä Ruisrockia odotellessa. Tätä lisää! Kärlek!

Tämän illan Sinkkuelämässä on muuten vuorossa parhaan niminen jakso ikinä: Pampsista heijaa, olenkin lesbo! Aaaaahahhaaa! Muistan tuon nimen jo sieltä jostain ekalta kierrokselta, tietty pakko katsoa tänäänkin. Illalla myös huippumalli- puippumalli-finaali! (Josta tosin olen käsittääkseni jo ehtinyt spoilaantua, kiitos vain eräänkin naistenlehden huolimattomalle toimittajalle.)

Sadepäivä - keltainen Rukka niskaan ja töihin! Pili pili pom vaan itse kullekin! :)