Silleen ne stukholmalaiset sanoo! :)
Tämänvuotinen isä-tytär-reissu poikkesi normaalista sen verran, että iltalaiva-kaupunkipäivä-iltalaivan sijaan matkasuunnitelma olikin iltalaiva-kaupunkipäivä-hotelliyö-päivälaiva. Vaihtelu virkistää, sano - mutta tuo pari vuorokautta tuntui kyllä yllättävänkin paljon normaalireissua pidemmältä, ainakin siinä mielessä että naistenpäiväkärttyinen tytär ehti tuossa ajassa jo hyvin ärsyyntyä pari kertaa. ;) Taas ymmärrän hiukan paremmin, miksi heppu ei ikinä meinaa jaksaa kuunnella mua :D, olen syntynyt rasittavien jaarittelijoiden perheeseen.
Matka alkoi iltalaivalla perinteisissä tunnelmissa sipsipussin, drinkkilasien ja merimaiseman äärellä. Paatin showtarjonta piti tietenkin tsekata: miekoilla pelehtivä venäläismerirosvo oli oikein taitava, ja tumma tangoartisti lauloi niin kuin vain tumma tangoartisti laulaa voi. Hyvin nukutun yön jälkeen aamu alkoi niin ikään perinteeksi muodostuneella menovinkkientarkistus- ja torkkuhetkellä Ariadnen aulan sohvanurkkauksessa, minkä jälkeen maistuikin jo hotelliaamiainen (höh otan pekonii, ja sämpylöitä ja lettuja ja kaakaota).
Ja sitten kohti kaunista kaupunkia! Kesäisen ilman suosimat matkustavaiset päättivät tällä kertaa skipata tunnelibanaanin ja kävellä keskustaan. Vinkiksi vaan Siljalla matkaaville, että käveleminen on kivaa, Värtahamnenista ei ole Östermalmille matka eikä mikään! Me paineltiin suoraa tietä Karlaplanille ja sieltä Östermalmstorgille, jossa korkattiin perinteinen kaupunkipullo, tällä kertaa tyrnilikööriä (ensi kerralla on otettava kamera mukaan, isä-tytär-snapsinnaukkaukset olisivat kyllä ikuistamisen arvoisia tilanteita). Kauppahallissa käytiin ihailemassa hulluja kaloja ja nameja leivoksia, ja lempisisustuskauppa Brukasta ostettiin tyylikkäät isot sateenvarjot - juuri parahiksi, nimittäin kaatosade alkoi välittömästi kaupasta ulos astuttua! Ei muuta kuin kipittäen läheiseen juppikahvilaan teelle. Maddea ei tällä kertaa Nybrogatanin Café Crèmessä näkynyt enkä muita paikallisia julkimoita juuri tunnekaan, mutta isot lounaspastalautaset näyttivät herkullisilta ja nätit tytöt ja pojat lainehtivissa kampauksissaan hyvin.. no, hyvin östermalmilaisilta. :)
Tämänvuotinen isä-tytär-reissu poikkesi normaalista sen verran, että iltalaiva-kaupunkipäivä-iltalaivan sijaan matkasuunnitelma olikin iltalaiva-kaupunkipäivä-hotelliyö-päivälaiva. Vaihtelu virkistää, sano - mutta tuo pari vuorokautta tuntui kyllä yllättävänkin paljon normaalireissua pidemmältä, ainakin siinä mielessä että naistenpäiväkärttyinen tytär ehti tuossa ajassa jo hyvin ärsyyntyä pari kertaa. ;) Taas ymmärrän hiukan paremmin, miksi heppu ei ikinä meinaa jaksaa kuunnella mua :D, olen syntynyt rasittavien jaarittelijoiden perheeseen.
Matka alkoi iltalaivalla perinteisissä tunnelmissa sipsipussin, drinkkilasien ja merimaiseman äärellä. Paatin showtarjonta piti tietenkin tsekata: miekoilla pelehtivä venäläismerirosvo oli oikein taitava, ja tumma tangoartisti lauloi niin kuin vain tumma tangoartisti laulaa voi. Hyvin nukutun yön jälkeen aamu alkoi niin ikään perinteeksi muodostuneella menovinkkientarkistus- ja torkkuhetkellä Ariadnen aulan sohvanurkkauksessa, minkä jälkeen maistuikin jo hotelliaamiainen (höh otan pekonii, ja sämpylöitä ja lettuja ja kaakaota).
Ja sitten kohti kaunista kaupunkia! Kesäisen ilman suosimat matkustavaiset päättivät tällä kertaa skipata tunnelibanaanin ja kävellä keskustaan. Vinkiksi vaan Siljalla matkaaville, että käveleminen on kivaa, Värtahamnenista ei ole Östermalmille matka eikä mikään! Me paineltiin suoraa tietä Karlaplanille ja sieltä Östermalmstorgille, jossa korkattiin perinteinen kaupunkipullo, tällä kertaa tyrnilikööriä (ensi kerralla on otettava kamera mukaan, isä-tytär-snapsinnaukkaukset olisivat kyllä ikuistamisen arvoisia tilanteita). Kauppahallissa käytiin ihailemassa hulluja kaloja ja nameja leivoksia, ja lempisisustuskauppa Brukasta ostettiin tyylikkäät isot sateenvarjot - juuri parahiksi, nimittäin kaatosade alkoi välittömästi kaupasta ulos astuttua! Ei muuta kuin kipittäen läheiseen juppikahvilaan teelle. Maddea ei tällä kertaa Nybrogatanin Café Crèmessä näkynyt enkä muita paikallisia julkimoita juuri tunnekaan, mutta isot lounaspastalautaset näyttivät herkullisilta ja nätit tytöt ja pojat lainehtivissa kampauksissaan hyvin.. no, hyvin östermalmilaisilta. :)
Sateen laannuttua matka jatkui Stureplanin shoppailukulmille Birger Jarlsgatanin ja Biblioteksgatanin tienoille, missä kaikki se kenkien ja laukkujen sovittelu ja ihailu ei lopulta kuitenkaan johtanut ostoksiin. Lompakko kiittää! Seuraava suunta otettiinkin jo kohti Gamla Stania, kauppojen kautta tietenkin - mutta mitään en edelleenkään saanut ostettua, edes Gina Tricot'lta, jonne etukäteen arvelin tuhlaavani pienen omaisuuden kaikkiin ihaniin tunikarätteihin ja sensellaisiin. Lompakko kiittää, mutta mikä ihme mua vaivaa! Onkse nyt tää työttömyys joka saa ihmisen olemaan ostamatta kivoja asioita! :D :D
Gamla Staniin päästyä suunnattiin suoraan Cornelis Vreeswijk -museoon hakemaan liput illan konserttiin (josta lisää hetken päästä). Pikaisen vanhankaupungin kierroksen jälkeen siirryttiin Slussenin kautta lempikaupunginosaan Södermalmille - jos Tukholmaan pitäisi jonain päivänä muuttaa ihan asumaan, haluaisin ehdottomasti Söderiin. Tällä kertaa ei valitettavasti ehditty vakkarikahvila Stringiin asti vaan suhattiin vain Götgatanin tietämissä, missä tapahtuikin reissun toinen ostos: Monkilta löytyi sadalla kruunulla kiva printtitoppi, tämmönen mutta harmaa - vähänkö oon muadikas hei ku on sattumalta samanlainen paita ku ruotsalaisella muatibloggaajalla! :D Weekdaylla tarttui käteen muutama pari pillifarkkuja, mutta tarkemmalla tutkailulla kaikki osoittautuivat korkeavyötäröisiksi.. tiedetään, nouseva vyötärö on tämän hetken nouseva trendi, mutta sinne saivat jäädä kun moiset eivät tätä ankkapylly-ruumiinrakennetta oikein imartele.
Ajatuksena oli etsiä Söderiltä joku kiva ravintola, ja sellainen löytyikin aivan Medborgarplatsenin tuntumasta. Kiinalainen ruoka on aina varma valinta - ja jälkiruoaksi tietysti friteerattuja banaaneja kera vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin! Ei löydy maan päältä parempaa! Maanisuutta lähentelevän tehokas ja iloinen tarjoilijasetä tuntui suhtautuvan kaikkiin asiakkaisiin samalla tuttavallisuudella, jälkiruokaan päästyä meitäkin jo toverillisesti tartuttiin hartiasta. Ming Gardenissa tullaan varmasti käymään toistekin.
Ruokailun jälkeen olikin jo aika ottaa suunta kohti Norrmalmia ja varsinaista matkan kohokohtaa, Corneliksen 70-vuotissynttärikonserttia. Herra itsehän on maannut mullan alla jo parikymmentä vuotta, mutta viisunsa elävät yhä ruotsalaisten sydämissä. Eikä ihmekään, sen verran hienoja tekstejä ja melodioita Vreeswijk kirjoitti ja tulkitsi - jos mäster Keesin tuotanto ei ole tuttua, lukaisehan ensi hätään En visa om ett rosenblad ja kuuntele Somliga går med trasiga skor. Nuo molemmat kuultiin myös tuossa konsertti-illassa, joka kertasi lauluntekijän elämäntarinan musiikkinsa siivittämänä. Kaiken keskellä oli kiva huomata, miten hyvin ruotsia edelleen ymmärtää, vaikkei aikoihin sitä ole kunnolla päässyt itse käyttämään. Kielitaito = <3!
Konserttielämyksen jälkeen todettiin, että voishan sitä edes kerran reissun aikana ajaa metrollakin. Ei muuta kuin maan alle ja kahdella junalla kohti Gärdetiä. Tykkään metroista jostain syystä ihan hirveästi! Tutuiksi ovat toistaiseksi tulleet Pariisin, Lontoon, Napolin, Rooman ja Tukholman maanalaiset, enkä missään ole pahemmin eksynyt (Helsingin suora rata nyt on idioottivarmuudeltaan luku sinänsä). Kätevää ja nopeaa matkantekoa - ja mikä parasta, samalla pääsee omalla tavallaan sisään kaupungin ja kaupunkilaisten arkeen. Onhan noita ikäviäkin junamuistoja toki muutamia, mutta noin pääsääntöisesti suurten kaupunkien metrosysteemit ovat kyllä täyttä mahtavuutta.
Hotelliyö jäi sen verran lyhyeksi, että laivaan päästyä otettiin vielä parin tunnin aamunokoset. Edellisen iltapäivän kiinalaisähkyn jälkeen olin vannonut perinteisen "mäensyöenääikinä", mutta niin vaan maistui eksoottinen meriaamiainen - ruisleipä, jogurtti ja kuppi teetä. :D Päivä laivalla kului tax-freen viinihyllyjen (punkkua romanttisiin hetkiin), karaoken (isi lauloi Juicea), musiikkitietokilpailun (voitettiin kaksi viinerikuponkia) ja päivällisen (aperitiiviksi tyrnilikööriä vissyllä, jälkiruoaksi tyrnijäätelöä ja marenkia) parissa. Onnistuneen reissun päätökseksi matkanjohtaja sai perinteiseen tapaan lahjaksi levyn Fazerin sinistä ja kiitospuheet pidettiin puolin ja toisin. Ensi vuonna uudestaan! :)
Jaaha PS. Mitähän mä tuolla aiemmin sanoinkaan siitä jaarittelusta..
Gamla Staniin päästyä suunnattiin suoraan Cornelis Vreeswijk -museoon hakemaan liput illan konserttiin (josta lisää hetken päästä). Pikaisen vanhankaupungin kierroksen jälkeen siirryttiin Slussenin kautta lempikaupunginosaan Södermalmille - jos Tukholmaan pitäisi jonain päivänä muuttaa ihan asumaan, haluaisin ehdottomasti Söderiin. Tällä kertaa ei valitettavasti ehditty vakkarikahvila Stringiin asti vaan suhattiin vain Götgatanin tietämissä, missä tapahtuikin reissun toinen ostos: Monkilta löytyi sadalla kruunulla kiva printtitoppi, tämmönen mutta harmaa - vähänkö oon muadikas hei ku on sattumalta samanlainen paita ku ruotsalaisella muatibloggaajalla! :D Weekdaylla tarttui käteen muutama pari pillifarkkuja, mutta tarkemmalla tutkailulla kaikki osoittautuivat korkeavyötäröisiksi.. tiedetään, nouseva vyötärö on tämän hetken nouseva trendi, mutta sinne saivat jäädä kun moiset eivät tätä ankkapylly-ruumiinrakennetta oikein imartele.
Ajatuksena oli etsiä Söderiltä joku kiva ravintola, ja sellainen löytyikin aivan Medborgarplatsenin tuntumasta. Kiinalainen ruoka on aina varma valinta - ja jälkiruoaksi tietysti friteerattuja banaaneja kera vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin! Ei löydy maan päältä parempaa! Maanisuutta lähentelevän tehokas ja iloinen tarjoilijasetä tuntui suhtautuvan kaikkiin asiakkaisiin samalla tuttavallisuudella, jälkiruokaan päästyä meitäkin jo toverillisesti tartuttiin hartiasta. Ming Gardenissa tullaan varmasti käymään toistekin.
Ruokailun jälkeen olikin jo aika ottaa suunta kohti Norrmalmia ja varsinaista matkan kohokohtaa, Corneliksen 70-vuotissynttärikonserttia. Herra itsehän on maannut mullan alla jo parikymmentä vuotta, mutta viisunsa elävät yhä ruotsalaisten sydämissä. Eikä ihmekään, sen verran hienoja tekstejä ja melodioita Vreeswijk kirjoitti ja tulkitsi - jos mäster Keesin tuotanto ei ole tuttua, lukaisehan ensi hätään En visa om ett rosenblad ja kuuntele Somliga går med trasiga skor. Nuo molemmat kuultiin myös tuossa konsertti-illassa, joka kertasi lauluntekijän elämäntarinan musiikkinsa siivittämänä. Kaiken keskellä oli kiva huomata, miten hyvin ruotsia edelleen ymmärtää, vaikkei aikoihin sitä ole kunnolla päässyt itse käyttämään. Kielitaito = <3!
Konserttielämyksen jälkeen todettiin, että voishan sitä edes kerran reissun aikana ajaa metrollakin. Ei muuta kuin maan alle ja kahdella junalla kohti Gärdetiä. Tykkään metroista jostain syystä ihan hirveästi! Tutuiksi ovat toistaiseksi tulleet Pariisin, Lontoon, Napolin, Rooman ja Tukholman maanalaiset, enkä missään ole pahemmin eksynyt (Helsingin suora rata nyt on idioottivarmuudeltaan luku sinänsä). Kätevää ja nopeaa matkantekoa - ja mikä parasta, samalla pääsee omalla tavallaan sisään kaupungin ja kaupunkilaisten arkeen. Onhan noita ikäviäkin junamuistoja toki muutamia, mutta noin pääsääntöisesti suurten kaupunkien metrosysteemit ovat kyllä täyttä mahtavuutta.
Hotelliyö jäi sen verran lyhyeksi, että laivaan päästyä otettiin vielä parin tunnin aamunokoset. Edellisen iltapäivän kiinalaisähkyn jälkeen olin vannonut perinteisen "mäensyöenääikinä", mutta niin vaan maistui eksoottinen meriaamiainen - ruisleipä, jogurtti ja kuppi teetä. :D Päivä laivalla kului tax-freen viinihyllyjen (punkkua romanttisiin hetkiin), karaoken (isi lauloi Juicea), musiikkitietokilpailun (voitettiin kaksi viinerikuponkia) ja päivällisen (aperitiiviksi tyrnilikööriä vissyllä, jälkiruoaksi tyrnijäätelöä ja marenkia) parissa. Onnistuneen reissun päätökseksi matkanjohtaja sai perinteiseen tapaan lahjaksi levyn Fazerin sinistä ja kiitospuheet pidettiin puolin ja toisin. Ensi vuonna uudestaan! :)
Jaaha PS. Mitähän mä tuolla aiemmin sanoinkaan siitä jaarittelusta..
