Ontääny taas. Kun yhdestä naiseusvaivasta selviää, lyödään niskaan heti toinen. Niin oli vatsaparka tänään tulessa, että iltapäiväpumpin sijaan jouduinkin roiman särkylääketankkauksen jälkeen kellahtamaan päiväunille - uni paras lääke on. Ja myönnettäköön, että väsymyssektorilla on nyt sensuuntaista käyrää, että treeni- vapaa oli tälle päivälle joka tapauksessa fiksumpi vaihtoehto. Mutku pump! I need my pump!

Töissä on tällä viikolla ollut aivan äärettömän raskasta. Kuuden-kahdeksan tunnin hikisiä rutistuksia helteessä, herneiden imurointia sänkyjen alta (no perkele, vois maistuu paremmalta jos laittais lattian sijaan suuhun), syvää turhautumista lapsi- perheiksikin kutsuttujen atomiräjähdysten pamauttamien huoneiden siivoamiseen, tyytymättömiä ruotsalaisasiakkaita kun matto on äcklig ja kylpyhuone on äcklig ja kaikki muutenkin ihan huonosti - ja kaikenlaisia neropatteja, eilen muunmuassa sellainen perhe joka oli päättänyt jättää pentujensa kakkavaipat piiloon yöpöydän laatikkoon. Hei ÄLY HOI! Aina ei kiireessä huomaa jokaista kirjoitus- ja yöpöytien vetolaatikkoa tarkistaa, luojan kiitos sen yleensä tajuan tehdä. Olis ollut kohtuu mahtis ylläri seuraavalle asiakkaalle.

Mutta sellainen harvinaisuus sattuikin eilen, että mullapa oli yövieraita! Sellainen kesälomalaisen näköinen remonttihaisuli tosta naapurikadulta. Huomenna pääsen katsastamaan itsekin, mitä työmaalle kuuluu - jostain syystä saan käheet kiksit siitä, että heppu osaa ihan itse laittaa ja rempata ja pitää työkalua kädessä. Mies! ;)

Mitäsmää tässä jaarittelen kun päivän tärkein on vielä purkamatta. Hear me cry: mun rakas pieni vanha oma puhelin sanoi tänään sopimuksensa lopullisesti irti. Takana yhteistä taivalta reilut kuusi vuotta - nuo vanhat kapulat on kyllä moneen otteeseen todettu kestävämmiksi kuin uudet hienostelukikkailumallit. Vaikka nyt surkuttaakin, on myönnettävä että ajoitus armaksen poismenoon oli täydellisesti kohdallaan: kävin juuri toissailtana asentelemassa äidin uuden puhelimen käyttö- kuntoon, joten nyt sain lainaan äidin vanhan. Perusluuri, kelpaa mainiosti kun en mitään spessuja puhelimeltani kaipaakaan.

Vaan hätä se on kyllä just tämännäköinen. Tilanne on nimittäin nyt sellainen, että multa meni kaikki numerot tuon kohtalokkaan simahduksen myötä. Älkää kysykö miksi, mutta varmaan jostain hurjan kätevästä syystä olin hamstrannut kaikki tiedot puhelimen muistiin, SIM-kortilla ei ollut mitään. Äidillä oli ollut puhelimessa valmiina muutaman sukulaisen, hepun ja Anna ystävämme numero, muut on long gone. Niiettä jos sedät liikkeessä ei huomenna osaa onkia niitä numeroita sieltä ulos sopuhinnalla, voin niinku todeta että quelle belle liberté (suom. huom. mikä ihana vapaus)! Uusi elämä ilman vanhojen numeroiden painolastia. Joku kai voisi pitää moista tilannetta vapauttavanakin, mutta arvatkaa vaan miten tähän suhtautuu kaltaiseni järjestysfriikki? AAAAAA! Sinne meni siis KAIKKI! Ei auta kuin jäädä odottelemaan mahdollisten ystävieni mahdollisia tekstiviestejä, että saa numerot taas talteen. Mutta entä kaikki mun ulkomaankamut ja kaikki! AAAAAA!

Jäähyväislaulun edesmenneelle läheiselle esitämme James Bluntin säestämänä.



PS. Stay tuned: huomenna luvassa Duussin ultimate Ruisrock survival guide! :)