Joskus sitä kaipaa sellaista päivän kulkua, että iltapäivällä töistä lähtiessä voisi vain mennä kotiin tietäen, että illalla ei ole mitään pakollista ohjelmaa. Linnoittautua verkkareissa sohvalle teemukin, viltin, naistenlehden ja telkkarin kanssa ja that's it. Käydä vielä vaikka kaupassa ja jumpassa jos tulee sellainen fiilis, ehkä pestä vähän pyykkiä ja tiskejä.
Normaalin ihmisen elämältähän tuo kuulostaa. Tilanne nyt vaan sattuu olemaan se, että tuollaista elämää ei meikäläinen tunne lainkaan, en edes nyt, kun opiskelut on historiaa ja illat sinänsä vapaat. Oikeasti vapaita iltoja mulla ei kuitenkaan ole kuin perjantaisin, se kun on ainoa päivä viikossa, jolloin ei ole tanssitunteja. Kaikkina muina päivinä tanssistudiolla pitäisi viettää vähintään 2 tuntia. Tai pitäisi ja pitäisi - voinhan mä toki jäädä kotiin koska haluan (ja jäänkin), mutta en ikinä ilman huonoa omaatuntoa, ellen sitten ole kipeänä tai työt todella paina päälle. Jokainen sohvalla vietetty ilta on nimittäin pois seuraavan viikon treeneistä, sitten on taas kaffella kun ei ollut tunnilla edellisellä viikolla. Jos taas jätän joitain tunteja kokonaan pois viikko-ohjelmasta, tuntuu, että missaan jotain olennaista - jotta ei jäisi junnaamaan paikalleen, pitää treenata mahdollisimman paljon eri tyylejä ja eri opettajien kanssa, käyttää mahdollisuus hyväkseen Funkyn ihanan laajasta tuntitarjonnasta.
Huomenna torstaina jään silti kotiin (eli missaan mummojen lyrical jazzin ja jatkobaletin kolmatta viikkoa peräkkäin), koska a) jalat on niin jumissa, että tänään sai tekniikkatunnilla ope huutaa hyppyjen aikana vieressä "ylös! ylös!" ihan turhaan, penikat särkee niin jumankaudasti ja koska b) kaipaan unta; kun tulee kotiin puoli kymmeneltä väsyneenä mutta vielä adrenaliineissaan, on turha mennä sänkyyn kieriskelemään ennen yhtätoista ja siksi jää yöunet turhan lyhyiksi ja koska c) olis mukava joskus hiukan nähdä tuota yhtä miestä, joka tässä asunnossa myöskin majailee. Heppu on kyllä hienovaraisesti vihjannut, että tanssi vie kohtuu paljon mun aikaa, mutta toisaalta jos olisin kaikki illat kotona, se pimahtaisi lopullisesti mun vilteistä ja naistenlehdistä. :D
Kaiken tämän valituksen jälkeen: älkää käsittäkö väärin, olen onnellinen, että Funky on mun rakas toinen koti. Joskus vaan tuntuu, että tässä ensimmäisessä olis kiva viettää vähän enemmän aikaa. Ihan silleen että vois olla vaan.
Normaalin ihmisen elämältähän tuo kuulostaa. Tilanne nyt vaan sattuu olemaan se, että tuollaista elämää ei meikäläinen tunne lainkaan, en edes nyt, kun opiskelut on historiaa ja illat sinänsä vapaat. Oikeasti vapaita iltoja mulla ei kuitenkaan ole kuin perjantaisin, se kun on ainoa päivä viikossa, jolloin ei ole tanssitunteja. Kaikkina muina päivinä tanssistudiolla pitäisi viettää vähintään 2 tuntia. Tai pitäisi ja pitäisi - voinhan mä toki jäädä kotiin koska haluan (ja jäänkin), mutta en ikinä ilman huonoa omaatuntoa, ellen sitten ole kipeänä tai työt todella paina päälle. Jokainen sohvalla vietetty ilta on nimittäin pois seuraavan viikon treeneistä, sitten on taas kaffella kun ei ollut tunnilla edellisellä viikolla. Jos taas jätän joitain tunteja kokonaan pois viikko-ohjelmasta, tuntuu, että missaan jotain olennaista - jotta ei jäisi junnaamaan paikalleen, pitää treenata mahdollisimman paljon eri tyylejä ja eri opettajien kanssa, käyttää mahdollisuus hyväkseen Funkyn ihanan laajasta tuntitarjonnasta.
Huomenna torstaina jään silti kotiin (eli missaan mummojen lyrical jazzin ja jatkobaletin kolmatta viikkoa peräkkäin), koska a) jalat on niin jumissa, että tänään sai tekniikkatunnilla ope huutaa hyppyjen aikana vieressä "ylös! ylös!" ihan turhaan, penikat särkee niin jumankaudasti ja koska b) kaipaan unta; kun tulee kotiin puoli kymmeneltä väsyneenä mutta vielä adrenaliineissaan, on turha mennä sänkyyn kieriskelemään ennen yhtätoista ja siksi jää yöunet turhan lyhyiksi ja koska c) olis mukava joskus hiukan nähdä tuota yhtä miestä, joka tässä asunnossa myöskin majailee. Heppu on kyllä hienovaraisesti vihjannut, että tanssi vie kohtuu paljon mun aikaa, mutta toisaalta jos olisin kaikki illat kotona, se pimahtaisi lopullisesti mun vilteistä ja naistenlehdistä. :D
Kaiken tämän valituksen jälkeen: älkää käsittäkö väärin, olen onnellinen, että Funky on mun rakas toinen koti. Joskus vaan tuntuu, että tässä ensimmäisessä olis kiva viettää vähän enemmän aikaa. Ihan silleen että vois olla vaan.
